Iltapäivällä mää sitte lähin tytön, poikaystävän, siskon, kanojen ja V: n luokse. Siellä ne taas touhus omia touhujaan. Kovin varain ei ollu nekään noussu ylös eellisiltasen tanssireissun, jolla ei kylläkään tanssittu, jäläkeen.

Siellä oli vähä kireä tunnelma, ku kulttuurit oli kohanneet tai olleet kohtaamata. Ruuanlaitto oli vasta alakutekijöissään, vaikka kello lähenteli jo sitä aikaa, joka oli sovittu. No, ajallaan saatiin kumminki syötyä ja hyvää oli, ku pisteli napaasa uusia perunoita ja uunikalaa ja salaattia. Ulukona syötiin ja kanat ja V seuras tarkasti meijän touhuja. Kyllä niilleki sitte lopuista jokunen muru liikeni, vaikka kanat onki tarkotus syöttää tarhassaan eikä ihimisten ruokapäyvän alla.

Perunamaata oli verotettu ensimmäistä kertaa. Ei sieltä vielä monta pottua ollu löytyny, mutta onneks oli sitte muita pottuja varattuna, uusia neki. Kyllä täytyy sanoa, että yksinkertanen ruoka voi sitte olla hyvää, ku on näläkä, ja muullonki tietysti. Mää en kaipaa mitään erikoisuuksia, vaikka joskus tietysti voi herkutella niilläki.

Ruuan jäläkeen lähettiin sitte kesäteatteriin. Tällä seuvulla niitä on tarijolla vähä jokasessa niemessä ja notkelmassa. Mää ku oon teatterin ystävä, niin yritän käyvä kesän aikana kahtomassa mahollisimman monta esitystä. Tänä kesänä oon ollu kolome kertaa, mutta vielä on jälellä ainaki nelijä tai viis, jotka haluaisin nähä. Ihan kaikkiin mahollisiin en kumminkaan pääse, mutta ihan kaikki ei kiinnostakaan.

Niin me sitte ajeltiin kesästen maisemien halaki esityspaikalle. Kesäteatterit on yleensä mukavilla ja kauniilla paikolla, niin tämäki. Väkeä oli taas ku pipoa, ja lisäpenkkiä kannettiin koko ajan paikalle. Hyvä keli ja tietysti aikanen pyhäilta vaikutti siihen, että kahtojia oli palijo. Aurinko porotti vähä liianki kans, ja oli ihan vaikea nähä ison lavan toiseen reunaan, ku aurinko paisto vastaan.

Mutta ne oli mitättömiä asioita. Esitys oli hyvä ja menevä, just sopiva kesäteatteriin, vaikka mun on kyllä sanottava, että mää tykkään kyllä vähä puhuttelevammistaki teksteistä. Kepeys ei mulle oo pääasia kesäteatteriesityksessa, vaikka se on tietysti se valttikortti, jolla väkeä paikalle houkutellaan. Sitä mää jaksan kans ihimetellä, että ihan harrastuspohojalta saahaab aikaan niin hyviä esityksiä.

Kotimatkalla me käytiin hakemassa vielä lähteestä raikasta ja hyvää juomavettä, ku talon kaivovesi on aika ruosteista ja ruskeaa. Onneks sitä lähettä ei oo pilattu, vaan siihen on vaan laitettu hyvä veenottopaikka ja muuten saa vesi virrata vapaasti. Ja onneks ei oo sivullisetkaan sotkenu paikkaa.

Kotiseuvulla ollessani mää kuulin yhestä tutusta lähteestä, että se oli pari vuotta ollu ihan käyttökiellossa, ku joku älykääpiö oli käyny tekemässä sinne luonnolliset tarpeesa. Ei sitte mitään muuta paikkaa keksiny siihen hätää, eipä tietenkään. Ei kyllä aina ymmärrä ihimisten järenjuoksua tai oikeastaan se taitaa olla sitä, että se järki ei juokse, vaan pään sisänen töhönä teköö patojaan siihen kellertävään nesteeseen, jota pää muuten taitaa tuollasilla ihimisillä olla täynnä.

Ku viikonloppu sitte oli ohi, niin sisko muutti mun luokse loppuajaks. Peti vaan rullalle ja siitä se oli heleppo levittää toiselle sohovalle. Tänään me käytiin kaupungissa, asemalla ja kirpputorilla, parillaki. Yhet helemet löysin, sisko ei vissiin mitään. Ensimmäisessä paikassa oli aika kallista eikä kai muutenkaan mitään kovin sopivaa ostettavaa.

Toinen on vasta äskettäin avattu ja oli vissiin sen takia vähä hilijanen eikä siellä kovasti ollu tavaraakaan vielä. Mää kyllä aattelin, että vuokraan sieltä pöyvän, ku se on tässä lähellä ja vuokrat on vielä näin alussa halavat. Pienemmälläki myynnillä saattaa saaha vähä voittoa. Ja pääasia on tietysti se, että pääsis romuista eroon.

Ny mää alan laittaa ruokaa. Kierrellessä tuloon näläkä, ei sille mitään maha. Uusia perunoita, kylläki kaupan sellaisia meinasin laittaa. Ja siskolle paistan pippuripihivin, se ku syö lihaa. Katotataan sitte ruuan jäläkeen, mitä muuta me keksitään tänään touhuta, vai touhutaanko yhtään mitään.