Viikko hurahti kuin siivillä Punahilkan valmistautuessa matkaan. Hän haki ja sai kaksi päivää virkavapautta työstään, tarkisti, että kaikki tarvittavat paperit olivat kunnossa ja pakkasi laukkuunsa matkalle ja ennen kaikkea matkakohteeseen sopivia vaatteita. Joka päivä soitti Susi ja kyseli kuulumisia sekä antoi ohjeita, miten Punahilkan tuli matkalle valmistautua, kun kyseessä ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen lomamatka.

Pari kertaa sai Punahilkka myös kukkalähetyksen. Kummassakin lähetyksessä oli kymmenen punaista ruusua. Punahilkan koti alkoi kukkien määrän ja huumaavan tuoksun ansiosta muistuttaa kohta sisäpuutarhaa. Siellä Punahilkka käyskenteli ruusutarhassaan hyräillen, askareitaan toimitellen ja tulevaan matkaan mielessään valmistautuen.

Mieli oli kevyt ja iloinen. Syksyn synkkyydestä huolimatta jaksoi Punahilkka nauraa ja rallatella, niin että siihen jo työpaikallakin alettiin kiinnittää huomiota. Olihan siellä totuttu iloiseen ja positiiviseen Punahilkkaan, mutta tämä oli nyt niin erilaista iloisuutta ja poskien paloa, että yksi jos toinenkin kyseli, mitä Punahilkalle oikein oli tapahtunut. Kysymyksiin ei Punahilkka mitään vastannut. Naurahti vain kujeilevasti, vinkkasi silmää kyselijöille ja mennä touhusi töihinsä. Perästä sitten kuuluisi, jos kuuluisi, tuumasi hän mielessään.

Lähtöpäivän aamuna musta virka-auto ajoi Punahilkan pihaan. Punahilkka istahti autoon, ja niin lähdettiin kohti lentokenttää. Siellä Susi jo odotteli, ja lähtöselvitysten jälkeen nousivat Susi ja Punahilkka yksityiskoneeseen, joka lennätti heidät määränpäähän.

Perillä vastaanotto oli protokollan mukainen. Onneksi Susi oli selvittänyt sen Punahilkalle etukäteen, joten kaikki sujui hyvin. Jo matkalla oli Punahilkka vaihtanut minihameensa lähes maata viistävään mustaan hameeseen ja sitonut päähänsä ja hartioilleen ison huivin. Koneesta ulos astuttuaan tunsi hän, miten kuumuus hyökyi päälle kuin saunassa, ja hetkessä oli Punahilkka aivan hiestä märkä. Mutta ei auttanut valittaa. Maassa maan tavalla, niin oli hän päättänyt toimia.

Lentokentältä Punahilkka ja Susi kiidätettiin poliisisaattueessa heille varattuun hotelliin. Se oli uusi ja moderni rakennus vähän kaupungin keskustasta sivussa. Joka puolella näkyi poliiseja ja vartijoita aseineen. Hotellin ympärilläkin oli korkea muuri aitana. Kuin vankilassa, tuli Punahilkalle mieleen, ja kylmät väreet puistattivat hänen varttaan, vaikka ilma oli kuuma ja hiostava.

Kun Punahilkka ja Susi vihdoin pääsivät omaan sviittiinsä kahden kesken, kävivät he toistensa kimppuun kuin hengen hädässä. Pitkän eron jälkeen ei kiihkolla tuntunut olevan rajoja. Punahilkka heitti huivinsa ja pitkän hameensa nurkkaan ja antautui Suden katseille ja hyväilyille kiivaasti hengittäen. Samalla hän tempoi pois Suden vaatteita ja suuteli ja hyväili kiihkeästi ja halukkaasti jokaista paljastuvaa kohtaa Suden turkissa ja iholla. Hän härnäsi Sutta käsillään ja suullaan, nautti ja tuotti nautintoa, ilmaisi oman halunsa ja halusi saada tyydytyksen.

Ja koska Susi tunsi samoin, lepäsivät he kohta raukeina toistensa sylissä ja nukahtivat suu suuta, iho ihoa vasten. Illallinen tarjottaisiin klo 20.00, joten heillä oli hyvää aikaa levätä ja vielä vaikka toistamiseen ihonsa polttavaa ikävää lievittää.