Punahilkka saapui asemalle ja sai hyvän aikaa odotella Sutta, joka oli juuttunut yllättäen liikenneruuhkaan ja vielä kaupassakin joutunut jonottelemaan, vapunaatto kun oli. Tuli sentään lopulta, ja niin päästiin jatkamaan matkaa.

Autossa odotti Suden tytär. Susi ja Punahilkka olivat sopineet, että he keskustelisivat keskenään kuin vanhat tutut, sillä Suden tytär ei ollut tavannut isäänsä koskaan muiden naisten kuin oman äitinsä seurassa. Näin sitten tehtiinkin, eikä se tuottanut kummallekaan mitään vaikeuksia.

Saavuttiin sudenpesään. Eipä olisi Punahilkka koskaan osannut kuvitella, että kyseisestä paikasta hän oli kulkenut ohi lukuisat kerrat entiselle kesämökilleen matkustaessaan. No, maailma on pieni, sehän tiedetään.

Sudenpesä taas oli iso, kuten Susi oli maininnutkin. Kyllä siellä mahtuisi yöpymään. Siinä olisi myös runsaasti siivottavaa, pani Punahilkka merkille, eikä ollut enää yhtään innostunut koko vierailusta. No, ei hän aikonutkaan siellä siivousta ruveta pitämään. Siihen touhuun saisi Susi hommata eri henkilöt.

Ensimmäisenä työnä oli kuitenkin pöydän kantaminen alakertaan, se kun oli Sudelta ja hänen julkkisvierailtaan jäänyt väärälle paikalle viime viikonloppuna. Siitä Susi oli kyllä maininnutkin etukäteen, joten siihen oli Punahilkka osannut varautua.

Siihen taas ei, että siitä hetkestä eteenpäin jäi emännyyden hoitaminen kokonaan Punahilkan vastuulle. Hän laitteli salaatit ja tarjoili iltapalaksi leipomaansa piirakkaa. Hyvin alkoi, tuumi Punahilkka. Vaikkei hän mitään palvelua ollut odottanutkaan, olisi sentään ollut mukavaa, jos ei ihan ensimmäisellä kerralla olisi tarvinnut ottaa vastuuta vieraan talouden pidosta.

Lapsi ei lisätyötä aiheuttanut. Susi oli rakentanut talon alakertaan oikein kotiteatterin, ja kovin tuntui tytär viihtyvän videoiden äärellä, mitä seikkaa Punahilkka hiukan ihmetteli, kun isä ja lapsi sentään melko harvoin tapasivat. Mutta asiahan ei Punahilkalle kuulunut, joten ei hän siihen myöskään puuttunut. Joskus kuitenkin kysäisi Sudelta, oliko lapsen tarpeet riittävästi otettu huomioon.

Vapunaatto kului siinä seurustellessa ja toisiin tutustuessa. Lapsi laitettiin nukkumaan, ja kukapa se muu olisi iltasatua lapselle lukenut kuin Susimetsän Punahilkka. Lukiko peräti satua sudesta ja Punahilkasta, sitä ei Punahilkka enää muista, mutta olisihan sekin mahdollista ja tilanteeseen oikein hyvin sopivaa ollut.