Miljan ja Mirjamin lähdettyä olo tuntuu tyhjältä. Aivan pian tiedämme odottaa seuraavaa kuulutusta, joka taas vie pois yhden joukostamme. Alan mielessäni laskea, että jos poistumisjärjestys on käänteinen tulojärjestykseen nähden, on seuraavana vuorossa Maria. En erehdykään, sillä kohta vaunussa kaikuu jo tutuksi tullut ääni. ”Maria, sinun vuorosi. Sinua odottaa kiihkeä, lämmin syli. Saat juopua himosta ja nautinnosta, mutta muista kuitenkin, mikä elämässä on tärkeintä.”

Maria nousee paikaltaan posket punehtuen ja silmissä utuinen katse. Hänen koko olemuksensa hehkuu odotuksen iloa ja tulossa olevan tapaamisen jännitystä. Hän halaa meitä kaikkia lujasti ja astuu sitten ulos vaunusta. Ennen kuin juna nytkähtää uudestaan liikkeelle, näemme asemalaiturilla naisen ja miehen kietoutuneina tiukkaan syleilyyn. Siinä hetkessä ovat vain he kaksi.

Marjaana nousee paikaltaan jo ennen uuden kuulutuksen tuloa. Hän kurottaa kukkavihkon hattuhyllyltä ja jää se kädessään odottamaan, mitä hänelle sanotaan. ”Marjaana, kun lasket kukat äitisi haudalle, muista kaikkia niitä hyviä asioita, joita hänen kanssaan ja kauttaan olet saanut kokea. Vaikkapa sitä makoisaa ohrarieskaa, jota äskenkin söit hyvällä halulla ja sitä erikoista yhteyttä, jota koit näiden kanssasi matkustaneiden naisten kanssa.” Marjaana kuuntelee lähtösanat vaieten, hyvästelee sitten meidät ja on kohta poissa. Hänen jälkeensä jää leijumaan hautajaiskukkien imelä tuoksu.

Me loput vaunuun jääneet katselemme toisiamme hiljaisina. Seuraavaksi lähtee Mirkku, arvaamme sen, ja vie mennessään loput eväät, joista saimme nauttia lähes koko matkan ajan. Mutta ennen lähtöään hän äkkiä työntää käteeni rasian, joka on täynnä kourajuustoa. Leenalle hän ojentaa jostain laukkujensa uumenista taikomansa jogurttipurkin. Silloin kajahtaa ilmoille kuulutus: ”Hyvä, Mirkku, ovatpahan nuokin ruuat poissa vyötärömakkaroistasi, joista aina olet niin huolissasi. Sissi rakastaa kourajuustoa ja Leena ei ole vielä koskaan ennen saanut maistaa jogurttia. Sinulla on äitisi antelias luonne, iloitse siitä.”

Mirkku naurahtaa kuulutukselle: mistä sekin tiedettiin, että uusi laihdutuskuuri on taas suunnitelmissa. Mutta jos Maria kerran pitää seksistä, niin hän, Mirkku, puolestaan pitää ruuasta, joten tasoissa ollaan. Hersyvästi nauraen Mirkku kokoilee kylmäkassinsa ja koikkelehtii niiden kanssa ulos. Vielä oven suusta kuuluu kehoitus: ”Syärä pitää, eihän palakoos kostu!”

Olemme taas kahden Leenan kanssa. Tiedän, että minun pääteasemani on seuraava. Entä Leena, jääkö hän junaan vai nouseeko junasta samalla asemalla kuin minä? Jo ennen kuin olen kunnolla ehtinyt ajatella lausettani loppuun, tiedän, että Leena jää junaan. Tämä on hänen junansa ja hänen matkansa. Tietämättään ja ymmärtämättään hän on saanut nähdä tulevaisuuteensa ja kaikkiin niihin moniin mahdollisuuksiin, joita elämä hänen tielleen heittää. Mitä hän niistä valitsee, se jää nähtäväksi.

Jotkut asiat hänen on kuitenkin elämäänsä otettava, halusipa tai ei, sillä on olemassa asioita, joissa meidän mielipidettämme ei kysytä. Onneksi hän ei tiedä niistä vielä mitään. Ehkä hän yksin jäätyään luulee nukahtaneensa ja nähneensä vain mielenkiintoista unta. Siinä hänellä on kyllä miettimistä, mistä hänen syliinsä on ilmestynyt kummallinen paketti. Se on muoviin kääritty ja sen päällä lukee ”Always”. Mutta onhan hänellä koko pitkä elämä aikaa selvittää sitä arvoitusta.