Tällä kertaa vahinko kääntyi kuitenkin hyödyksi. Eipä aikaakaan, kun sudelta jo tuli vastausviesti. Aivan tarkalleen ei Punahilkka viestin sisältöä muista, mutta oli siinä ainakin maininta siitä, että Punahilkka toimi poikkeuksellisesti lähettäessään anteeksipyynnön. Yleensä eivät hilkkapuoliset kuulemma sellaiseen vaivautuneet.

Punahilkka siihen tietenkin kiireesti sanomaan, että sama vika tuntui olevan susipuolisilla: kuvia pyydeltiin, mutta jos ei ulkonäkö sattunut olemaan kuin viime vuoden Miss Maailmalla, ei sudesta sen erän perästä kuulunut halaistua sanaa.

Jotain muutakin pientä sanailua siinä käytiin puolitosissaan. Lopulta Punahilkka tokaisi, ettei hänellä ollut mitään muuta yhteydenottokeinoa kuin viestin lähettäminen, kun ei susi vielä ollut hänelle puhelinnumeroaankaan antanut. Johon susi, että vahingostahan kaikki oli alkunsa saanut, mutta lähetti tässä nyt puhelinnumeronsa. Vannotti kyllä, että Punahilkan oli parasta olla luotettava, tai muuten ei numero olisi hänen.

Viestittely sattui mukavasti viikonloppuun. Punahilkka kysyi, milloin olisi sopiva aika soittaa, että susi ei häiriintyisi viikonloppurutiineissaan. Lauantai-iltapäivä sopi sudelle, ja niin sitten sovittiin, että Punahilkka soittaisi silloin. Lähetti Punahilkka omankin numeronsa, mutta painotti sitä seikkaa, että koska hän kerran oli luvannut soittaa, ei hän niin ollen odottaisi suden ensiksi hänelle soittavan, vaikka tämä Punahilkan numeron nyt tiesikin. Se sopi sudelle.

Koko lauantaiaamun Punahilkka hoiteli kotiaskareita ja pyörähti välillä Susimetsässä. Näkyi tämä vahinkosusikin siellä silloin tällöin käyvän, mutta mikään asuja ei hän tuntunut olevan. Saapuneet viestit ilmeisesti kävi tsekkaamassa ja sitten taas poistui.

Pikkuisen Punahilkka sitä ihmetteli; itse kun oli tarkka siitä, että maksetusta asiasta otti kaiken hyödyn irti ja vähän enemmänkin, jos se suikin oli mahdollista. Ja kun susi oli vielä niin uusikin tulokas Susimetsässä, olisi kuvitellut hänellä mielenkiintoa olevan hiukan enempäänkin poluilla notkumiseen. Mutta kukin laillaan. Omilla rahoillaan oli susi jäsenkautensa maksanut. Mitäpä se Punahilkalle kuului vähimmässäkään määrin, miten susi jäsenyyttään hyödynsi.

Sen oli Punahilkka kyllä omalla kohdallaan ollut huomaavinaan, että jos joskus oli pitempiä aikoja poissa Susimetsästä, vähäiset yhteydenotot vähenivät entisestään. Mutta tokkopa siitä kovin suurta vahinkoa oli: Punahilkka ei harrastanut kirjeenvaihtoa, hän oli suoran toiminnan kannattaja. Jos mielenkiintoa oli riittävästi puolin tai toisin, ei siinä päivien ja viikkojen kaavojen kääntelyä tarvittu. Yksi selkeä kiinnostusta osoittava viesti ja sillä hyvä!