Lettuilijakin tahtoi osallistua juhlapuukeskusteluun. Ensin hän valotti oman juhlapuuperinteensä taustaa. Useimmiten oli se ollut aito luonnontuote, joskus jopa aivan luvan kanssa kotiin kannettu. Aidosta puusta oli sekin ilo, että vielä pitkään juhlan jo mentyä autuaasti ohi sai kiskoa pistäviä piikkejä jalkapohjistaan. Sehän jos mikä oli mukavaa ja terveyttä edistävää ajankulua eläkeläiselle (Kärpäsen huom!).

Tänä vuonna piti vähän harkita aidon puun hankkimista. Juhlaa vietettiin nimittäin jo monta viikkoa ennen kuin se kalenteriin oli merkitty. Siihen taas oli omat syynsä, perhesellaiset tällä kertaa. Ehkä pieni tekstiilinen pöytäkoriste saisi tänä vuonna toimittaa juhlapuun virkaa. Mutta jouluvaloista ei aikonut letunkeittäjä tinkiä nytkään. Osa oli jo viritelty paikoilleen, ja kirjoituspäivänä urakkaa jatkettaisiin.

Postauksesta oli kulunut jo useampi päivä, kun KHÄ viimein palasi laskemaan kommenttisaalistaan. Hän vastata rysäytti samalla kertaa sekä PA: lle, PUPK: lle että letunkeittäjälle. Siihen nähden, ettei KHÄ aiemman kertomansa mukaan ollut ehtinyt tutustua tarkemmin PA: n poistamaan kommenttiin, antoi hän nyt siitä varsin ylistävän lausunnon. Kärpästä se hieman kummeksuttaa, sillä itse se ainakin yrittää perustaa kaiken kirjoittamansa vain olemassa oleviin tosiasioihin, ei luuloihin ja oletuksiin.

Kommentti oliKHÄ: n mielestä ollut virkistävän raikas ja erilaisuudessaan mielenkiintoinen kannanotto suuren juhlan viettoon. Ei kaikkien tarvinnut ajatella samoin eikä juhlatapojen tarvinnut olla kaikilla samat. Kaikkien ei, yllätys, yllätys, tarvinnut edes pitää samoista asioista, ei ainakaan yhtä paljon. Myös PA: n uusi kommentti sai hyväksyvän päänsilityksen KHÄ: ltä.

KHÄ sentään näytti ymmärtäneen, mitä PUPK: n vihjailut juhlan viettämisestä muualla oikein pitivät sisällään. Varmasti tulisi PUPK: lle mainio juhla-aika! Niin, ja totta kai tuo katajaisen kansamme lempipuska oli myös varteenotettava ehdokas juhlapuita valittaessa. KHÄ vaipui oikein haaveisiin ajatellessaan, että sellainen komea, puumainen yksilö joskus kasvaisi ihan oman kodin tantereella.

Letunkeittäjän päänvaivaan siitä, miten kaikki koristevalot kerrankin saisi toimimaan ilman itkua ja hammasten kiristystä oli KHÄ: llä valmiina hyvä neuvo. Ei muuta kuin suutuspäissään muutama ärräpää suusta ja koko valoletku voimalla lattiaan, niin johan alkaisivat toimia. Aivan takuuvarma keino tämä ei luonnollisestikaan ollut, mutta yrittänyttä ei laiteta! Tässä tapauksessa voisi kai sanoa, että hyvät neuvot ovat joskus kalliita tai tulevat kalliiksi (Kärpäsen huom!).

Seuraava kommentoija, guru, tunsi vetoa räikyvän juhlapuun suuntaan. Tänä vuonna ei hänellä kylläkään ollut minkään sortin intoa koko juhlan viettoon. Kukkaroa oli kevennetty lahjojen suuntaan pitkin vuotta ja köyhiä muistettiin yhteistuumin. Oli ihanaa, että sai itse päättää, mihin osallistui ja mihin ei.

Gurun kommentti sai KHÄ: n taas innostumaan. ”Alkuperäinen juhlamieli ja ajatus”! Hmmm, siinäpä mielenkiintoinen sanavalinta, sillä kuka meistä niin tarkasti tietää mitään moisesta alkuperästä. No, KHÄ oli ainakin tietävinään, ja antoi täyden siunauksensa gurun valinnoille.

AMP väänsi ”vakavan” asian taas huumorin puolelle kertomalla, millaiset juhlanviettotavat ja -paikat häntä itseään eniten olivat aikojen saatossa miellyttäneet. AMP tuntui saavan näppylöitä heti, kun vain mainittiinkin jotain j-kirjaimella alkavaa. Yllättäen myös KHÄ: n alkoi tehdä mieli pois hössötyksestä, vaikka yleensä yritti kaikin keinoin saada itsensä vallanneen vimman tarttumaan muihinkin. Mutta milloinkas ei KHÄ: n tunnetusti avaraan sydämeen olisi mahtunut niin kaikki samoin kuin toisinkin ajattelevat? Ymmärrystä tuntui riittävän aivan tympääntymiseen asti.

VV huokasi helpotuksesta, kun lintukodosta löytyi muitakin, jotka mieluummin olisivat vähin äänin ohittaneet koko juhlan. Tällä kertaa kiven sydämeltä olivat pudottaneet PUPK: n mietteet. Tämä huokaus kuultiin saarella asti, ja PUPK palasi asiaan uudella innolla. Muutkin juhlapäivät saivat häneltä nyt tuomion. Jos niistä jotakin hyvää piti löytää, niin ainoastaan se, että ne olivat työssäkäyville palkallisia vapaapäiviä. Mutta voi yrittäjäraasuja! Heidän tilipussistaan toisten juhliminen oli armotta poissa.

KHÄ alkoi nyt pohtia yksinäisten juhlaa. Se saattoi olla pakon sanelema juttu tai sitten ikioma valinta. Moni varmaan kaipasi seuraa ja muistamista juuri tällaisina suurina juhlina. Toisaalta juhla saattoi olla myös pieni kiireetön tuokio kaiken melskeen keskellä.

Pitkästä aikaa saatiin lukea myös EJ: n kuulumisia. Olisiko kommentoimisintoon ollut syynä se, että EJ saattoi nyt kaikille lumen ja pakkasen kourissa tallustaville kertoa viettävänsä po juhlaa palmupuitten katveessa. Siinäpä sitä juhlapuuta kerrakseen! Ei ollut huolta sen enempää syömisistä kuin juomisistakaan, lahjahumusta puhumattakaan. Riitti, kun oli lämmintä, ystäviä ja musiikkia.

Vaikka KHÄ monta kertaa oli tuonut esiin sen, että itse oli eniten perinteisen juhlanvieton kannalla, haikaili hän jo taas palmujen alle. Omat joulutouhut tympivät ja tuntuivat kovin arkisilta. Itse tehty lahja sentään oli jotakin, vaikka luultavasti, jos joku olisi sanonut haluavansa antaa ehdottomasti kaupasta ostetun lahjan, olisi KHÄ ollut samaa mieltä hänenkin kanssaan.

Koska KHÄ oli aiemmin toivonut sarjakuvasankarin juhlapuun kaltaista puuta huusholliinsa, ilmoitti ystävä itäisistä maakunnista tulevansa hätiin. Seuraavalle viikolle oli ilmojen haltia luvannut kunnon myräkkää, joten nyt oli lähdettävä lyömään pilkka puun kylkeen, että sen sitten kinosten keskeltä löytäisi. KHÄ oli sitä mieltä, että jos hienoksi luultu puu olisikin vain harvaoksainen näre, voisi sekin olla mukava yllätys. Ainakin se saisi aikaan sen, että uusi reissu olisi tehtävä niin monta kertaa, että sydämen valittu lopulta löytyisi.

Vielä kertoili PM, miten aikoi viettää juhlansa. Ei olisi puuta, ehkei heinääkään (Kärpäsen huom!), vain autiomaiden piikikäs, kuivuutta kestävä kasvi saisi luoda juhlatunnelmaa. KHÄ: n mielestä PM: n valinta voitti aina teräväkielisen hameväen, vaikka saattoiko rivien välistä lukea myös jotain muuta?