Sunnuntaiaamukin valkeni aurinkoisena ja kauniina. ”Palovahdit” heräilivät hiljalleen venytellen kangistuneita jäseniään. Saunaan teki taas kumpaisenkin mieli, ja niin Susi sysi tulet kiukaan alle. Saunan lämpenemistä odotellessaan Susi ja Punahilkka tekivät hiukan arvioita vahingoista. Sudella oli palovakuutus kunnossa, joten vakuutuskorvaukset hän kyllä saisi. Mutta ainahan tuollaisesta aiheutui kaikenlaista ylimääräistä vaivaa ja vastusta, harmituksesta puhumattakaan.

Uuden savusaunan aikoi Susi kyllä rakentaa ja siinä vanhan saunan savuavilla raunioilla hän juhlallisesti lupasi kutsua Punahilkan ensimmäiseksi saunavieraakseen, sitten kun sauna olisi valmis. Punahilkka lupasi tulla, sillä tottahan häntäkin harmitti, kun ei ollut tällä kertaa savusaunan löylyistä saanut nauttia. Pitikö Susi lupauksensa, ja pääsikö Punahilkka uudenuutukaiseen savusaunaan sitten aikanaan kylpemään, se jää nähtäväksi.

Sunnuntaipäivä kului nopeasti iltapäivään. Kohta oli alettava suunnitella kotiin lähtöä. Punahilkka mietiskeli mielessään, mahtoiko Sudella vielä olla kiinnostusta tavata häntä uudestaan. Kaikki oli kyllä saunan palamista lukuun ottamatta, ja sehän ei ollut Punahilkan eikö oikeastaan kenenkään vika, sujunut hyvin, molemmat tuntuivat viihtyvän toistensa seurassa, niin henkisellä kuin fyysisellä puolellakin tuntui olevan kovastikin kiinnostusta toista kohtaan, ja olihan Susi nyt pyytänyt Punahilkan uuden savusaunan ”vihkiäisiinkin”.

Sitä pyyntöä Punahilkka ei kyllä kovin tosissaan ottanut, sillä siihen, että uusi sauna olisi valmis, kuluisi vielä paljon aikaa, ja monenmoista ehtisi varmasti tapahtua niin Susimetsässä kuin muuallakin. Ja olihan Punahilkalla kokemusta jos jonkinlaisista susikutsuista. Ensihuumassaan oli yksi susi kutsunut hänet kylpylään, toinen Barcelonaan. Kolmas oli luvannut tarjota moottoripyörän kyytiä ja neljäs lennättää häntä lentokoneella. Saarenmaallekin oli Punahilkkaa pyydetty, samoin laskettelureissulle. Sanomattakin lienee selvää, ettei yhtäkään noista kutsuista ollut laitettu täytäntöön, joten kovin täpinöissään ei Punahilkka tämän Suden saunakutsusta ollut.

Punahilkka olisi kyllä mielellään tavannut Suden uudelleen, sillä jotakin tässä oli. Mutta itse ei hän aikonut nyt kysyä tapaamisesta yhtään mitään. Susi saisi sen tehdä, jos hänellä kiinnostusta riittäisi. Ja ellei riittäisi, niin se olisi sitten vain valivali ja voivoi! Uusia susia tulisi ja menisi, mutta tällaisia kuin tämänkertainen oli kyllä kieltämättä melko harvassa.

Vielä ennen lähtöä keitti Susi lähtökahvit. Siivouksista ja muista töistä ei tarvinnut Punahilkan sen paremmin kuin Sudenkaan huolehtia, sillä maatalon emäntä ja isäntä tulisivat taas alkuviikosta laittamaan paikat kuntoon. Samalla varmaan aloitettaisiin myös palopaikan raivaus. Näin Susi ainakin suunnitteli.

Siinä kahvia juotaessa ja viimeisiä jäätelönrippeitä lautaselta nautittaessa Susi yhtäkkiä kysyi, miten Punahilkka hänen seurassaan oli viihtynyt. Sanoi kyllä huomanneensa, että jokseenkin hyvin, kuten myös Susi itse Punahilkan seurassa. Mutta oliko Punahilkka viihtynyt niin hyvin, että haluaisi Suden tavata toistamiseenkin?

Juuri tätä kysymystä oli Punahilkka odottanut kuin kuuta nousevaa. Ja koska hän ei oikeastaan koskaan pystynyt tunteitaan ja tuntemuksiaan, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja, muilta salassa pitämään, vastasi hän tietenkin totuudenmukaisesti, että Susi ja hänen seuransa olivat olleet jotakin aivan ainutlaatuista Punahilkan tähänastisessa elämässä. Jo ulkoiset puitteet olivat olleet miellyttävät, vaikkei Punahilkka sellaisille asioille suinkaan eniten arvoa antanut. Susi itse oli myös miellyttänyt Punahilkkaa varsin paljon. Ja lopulta Suden ja Punahilkan välinen kanssakäyminen oli ollut senlaatuista, ettei sellaista aivan jokaisessa susitapaamisessa, joita Punahilkka sentään oli plakkariinsa kerännyt jo jonkin verran, ollut syntynyt. Mielellään Punahilkka Suden uudelleenkin tapaisi ja vielä paremmin häneen tutustua haluaisi.

Susi sanoi olevansa kovin mielissään Punahilkan vastauksen kuultuaan. Niinpä sovittiin, että seuraavana viikonloppuna tavattaisiin uudelleen. Tapaamispaikkaa ei vielä päätetty tarkasti, vaan Susi lupasi sen Punahilkalle ilmoittaa alkuviikosta. Sanoi kuitenkin, että koko viikonloppu kannattaisi varata taas aikaa. Se ei ollut Punahilkalle ongelma eikä mikään. Hän oli nyt niin tämän joka tavalla erinomaiselta tuntuvan Suden lumoissa, että olisi lähtenyt vaikka Kuuhun, jos Susi sitä olisi hänelle ehdottanut!