Kesälomani oli kuitenkin alkamassa, joten se virkisti mieltäni. Nyt kun Vilppua ei enää ollut, en kokenut minkäänlaista velvollisuutta vierailla miehen luona. Yhden yhteisen reissun olimme kyllä jo ajat sitten sopineet tekevämme, enkä sitä aikonut perua. Mutta se olisi vasta loppukesällä. Siihen oli aikaa monta viikkoa, jotka nyt sain viettää, miten parhaiten taidoin ja halusin, kun tytärkin kesän alussa aloittaisi kesätyönsä opiskelukaupungissaan. Sen olin päättänyt, että kotona en homehtuisi yhtään enempää kuin oli tarpeen.

Aloitimme loman ystävättären kanssa menemällä viimeisenä työpäivänä töiden loputtua vesijuoksuun. Harvoin muistan kokeneeni sellaista vapautta ja keveyttä loman alkaessa kuin silloin koin. Ulkona heleä kesäpäivä, altaan lämmin vesi ympärillä ja mieli keveänä taas yhden urakan loppuun saatuani tuntuivat velatkin sillä hetkellä pelkiltä saatavilta. Olin onnellinen niissä pienissä ympyröissä, joissa olin. En kaivannut oikeastaan mitään. Kuluva hetki mukavine asioineen riitti tyydyttämään ne tarpeet, joita minulla sillä kertaa oli. Se tuntui mukavalta.

Ensimmäinen varsinainen lomapäivä sattui sunnuntaille. Jostakin olin lukenut tai kuullut, että silloin vietettäisiin eri puolilla Suomea ”Suvivirren sunnuntaita”. Joissakin paikoissa sellainen oli ollut jo ehkä viikkoa tai kahta aiemmin. Sen tarkoitus oli koota ihmisiä laulamaan yhdessä iki-ihanaa Suvivirttä, joka monen mieleen oli jäänyt, jos ei muualta, niin ainakin koulun kevätjuhlista.

Huomasin, että omalla kotipaikkakunnallanikin sellainen tilaisuus järjestettiin, ja kun se vielä sattui olemaan ulkoilmatilaisuus, päätin osallistua. Yritin houkutella ystävätärtäkin mukaani, mutta hän oli sen verran pakanallinen, ettei jumalanpalvelukseen lähtenyt. Se ei kuitenkaan estänyt minua menemästä, sillä olin huomannut, että jos aina odottaisin seuralaista, joutuisin jättämään monta meno väliin.

Iltapäiväksi olimme ystävättären kanssa sopineet lähtevämme läheiseen arboretumiin ihanaa kevättä ja erityisesti arboretumin alppiruusuja ihailemaan. Kevät oli ollut hieman viileä, joten parhaassa kasvussa ja kukassa eivät alppiruusut vielä olleet, mutta koko paikasta riitti runsaasti silmäniloa ja nautintoa, kun sinne sitten menimme. Kipeillä kintuillani en pisintä reittiä voinut könytä, mutta nähtävää riitti runsaasti senkin polun varrelle, jonka sitten valitsimme.

Kotiin tultuani saatoin todeta, että loma oli lähtenyt mukavasti käyntiin. Jos reissuja ja menemisiä tulisi tätä vauhtia koko loman ajan, en paljoa ehtisi oman kodin lattioita kuluttaa. Se ei minua huolettanut. Sitä olin tähän mennessä tehnyt aivan riittävästi, kyllästymiseen asti. Hyvillä mielin kallistin pääni tyynyyn ensimmäisen lomapäivän iltana.