Kotka oikein innostuu. Se pyörittää Markkua kynsissään ja heittelee häntä ilmaan ottaen hänet taas kiinni aivan viime hetkellä. Markkua kauhistuttaa, sillä vaikkei hän voi nähdäkään, miten korkealle kotka on hänet vienyt, ajatus siitä, että kohta iskeytyy kovaan maankamaraan, tuntuu pelottavalta. Siitä seuraisi varma kuolema, ja huolimatta siitä, että on nyt sokea ja rampa, ei Markku silti kuolla tahdo. Niinpä alkaa Markku anella kotkalta armoa, mutta se ei ole kuulevinaan. Eihän se vielä ole saanut sanottua loppuun kaikkea aikomaansa.

- Kuule, Markku! Nyt sinä anelet minua päästämään sinut alas ja jättämään sinut rauhaan. Muistatko, kuinka minä pyytelin, että jäisimme asumaan minun kotitalooni, jossa lapsillakin olisi ollut hyvä olla? Silloin sinä et ottanut pyyntöjäni kuuleviin korviisi, vaan pilkkasit minua ja uhkasit jättää minut ja lapset kokonaan, ellemme lähtisi mukaasi.

- Entä kun pyysin sinua olemaan edes jouluaattoillan kotona minun ja Eskon kanssa. Silloinkaan et korvaasi kallistanut pyynnöilleni, vaan rahankiilto silmissäsi lähdit tehtaalle. Vietit joulusi mieluummin siellä kuin perheesi parissa. Muistatko?

- Totta kai sinä muistat! Ja ellet sattuisi muistamaan, pidän minä kyllä huolen siitä, että varmasti jokaisena jouluna nämä asiat palautuvat kirkkaina mieleesi. Niin kauan kuin elät, muistat sen, että jätit viimeisillään olevan vaimosi yksin pienen lapsen kanssa ”viettämään” joulua, miten parhaiten taitaa. Ikinä et enää kykene iloitsemaan joulusta niin kuin haluaisit. Olet itse vetänyt tämän kirouksen päällesi ja sen kanssa joudut nyt elämään.

Äkkiä kotka irrottaa otteensa Markusta. Markku lähtee hurjaan kiitoon kohti lähestyvää maankamaraa. Juuri ollessaan tavoittamassa maanpinnan hän herää huutoonsa yltä päältä hiessä…

Koko yönä ei Markku enää saa unta. Hän yrittää tolkuttaa itselleen, että se oli vain unta. Hänen ylirasittunut mielensä ja kaikki viime aikojen tapahtumat purkautuvat nyt unikuvina. Kunhan aamu valkenee, asettuu kaikki taas oikeisiin uomiinsa. Silti unen tapahtumat eivät jätä häntä rauhaan. Vielä aamullakin hän miettii, mahtaako uni tarkoittaa jotakin. Sitten hän päättäväisesti sysää sellaiset ajatukset syrjään ja ryhtyy järjestelemään asioitaan. Ihan ensimmäiseksi on etsittävä uusi asunto…