Kielo ja Pihla, menkää katon alle kahavia ryystämään ja nimipäivää juhulimaan! Tänään voi tulla vettä niskaan.

Kielo on suomalainen naisen etunimi. Vuoden 2009 loppuun mennessä Kielo on annettu nimeksi 792 henkilölle, joista kuusi on miehiä. Nimi tulee kasvista, Suomen kansalliskukaksikin valitusta valkokelloisesta kielosta (Convallaria majalis), joka kukkii Kielon nimipäivän (14. kesäkuuta) aikoihin noin viikon verran.

Kielo on myös ollut yksi suosituimmista lehmän nimistä.

Pihla on suomalainen naisen etunimi, jonka nimipäivä on suomalaisessa almanakassa 14. kesäkuuta. Pihla-nimi lisättiin vasta vuoden 2005 kalenteriin.

Pihla on alun perin lyhentymä sanasta pihlaja. Suomessa Pihla on vuoden 2009 loppuun mennessä annettu nimeksi 1936 tytölle, joista suurin osa on syntynyt 2000-luvulla. Ennen vuotta 1940 nimeä ei ollut annettu kenellekään.

Tämmöstä tietoa anto Wiki mulle tämänpäiväsistä nimipäivänviettäjistä. Tuo oli musta erikoista, että vaikka Kielo on virallisesti naisen nimi, on se annettu muutamalle miehelleki. Ohan niitä semmosia nimiä muitaki, jotka voi olla kummalla vaan, vaikka Vieno. Mutta ne on mun käsittääkseni sitte mainittu kans molemmille soveltuvina. Kielosta en oo ennen tienny tuota. Kielo lehemän nimenä on kyllä tuttu. Mutta se on pötypuhetta, että kielot kukkis vasta tähän aikaan. Kyllä ne on jo lakastunu. Taisivat olla paraassa kukassaan tuossa kesäkuun alakupäivinä.

Pihla on kans ihan kiva nimi. Nykyään se onki meleko suosittu. En tunne kyllä yhtään vanhempaa naisihimistä, jolla se nimi olis etunimenä. Sillä on kumminki rasitteena se, että sen niminen ikkunavirmaki on olemassa. Meijän taloon laitettiin uuvet ikkunat justiisa sen virman toimesta. Sivuhuomautuksena sanon vaan, etten suosittele tuota virmaa ikkunaremontin tekijäks.

Nykysin tuo nimipolitiikka on semmosta, että ihimisillä ei näyttäs olevan mitään rotia, minkälaisia nimiä ne jäläkikasvulleen antaa. Joku Jasmin voi saaha ristikseen vaikka Mäkäräinen –sukunimen. Mun mielestä vois pikkusen aatella nimien yhteensopivuutta, eikä vaan lätkiä omia suosikkiaan palleroijen etunimiks. Ja annetaan suomalaiset nimet suomalaisille kersolle. Se on mun periaatteeni.

Keli vaikuttaa aika kylymältä ja harmaalta. Taitaa olla sateita luvassa. No, laariin sataa, tuumaa maajussit taas kerran. Mutta pikkusen lämpösempää sais kyllä olla, ku on kerran kesä olevinaan. Vaikka vaatteillahan sitä saa ihtesä lämpimäks, ja ikkunanki voi laittaa kiinni, jos rupeaa viluttamaan.  Mää pijän näin kesäaikaan ikkunoita ja parvekkeen ovea auki yötä päivää, jos ei oo helteitä luvassa. Sillon ne on päiväsaikaan visusti säpissä, ettei lämpö pääse sisälle. Mutta tämmösillä kelillä saa lävet olla auki. Ulukoa kuuluu linnunlaulua ja raikas ilima leyhähtää mukavasti sisälle. Mikäpäs sen mukavampaa?

Mullois monta hommaa tänään. Ensin pitäs keitellä bataattisoppaa, ku sattu olemaan bataattia sopivasti tarijolla. Teen sitä taas ison kattilallisen ja pistän pakkaseen, niin mulla on soppaa koko kesäks. Samalla se valamistuu isompiki satsi. Ny mulla on valakosipuliaki. Siitähän tais viimeks, ku kokkasin, olla puute.

Ravatit pitäs ja ratkoa. Niissä ei iso homma taija olla, ku ryhtyy vaan. Ja iltapäivällä sitte taas vesijuoksuun. Mää oon ny ahkerasti yrittäny käyttää uutta pelätintäni. Sitte kokeilin semmosta tasapainolautaa. Selekä tuntus olevan heti paremmassa kunnossa. Tohtori käski mun kävellä kangasmetässä, ja mää luulen että tuo tasapainoilu vastaa vähä sitä näin sisätiloissa. Ei siitä ainakaan haittaa oo ollu, niin että uskon ennemmin hyötyyn ja hyvää tekevään vaikutukseen. Sama se kai on, mikä avun antaa: usko vai rankka työ.