Saatiin blogisivuilla nähdä ja kokea ainakin yksi ihan oikeakin rakkaustarina. Sen etenemistä seurattiin kiinnostuneina, ja kun kihlat sitten ostettiin ja niistä oikein kuvakin sivustolla nähtiin, taisi herkempi blogiväki jo muutaman kyyneleenkin silmänurkastaan saada esiin puristettua. Pariskunnan onnea saatiin seurata vielä jonkin aikaa toisen osapuolen käyttäessä maksetun aikansa loppuun, mutta sitten he häipyivät elämään omaa oikeaa elämäänsä, ja muut jäivät kuka haikeana, kuka ehkä hiukan kateellisenakin jatkamaan deittailuaan ja bloggailuaan.

Joka tapauksessa tapahtunut nähtiin osoituksena siitä, että joskus saattoi tälläkin tavalla onnensa löytää, eivätkä etusivulle pläjähtävät ”tositarinat” sentään tainneet pelkkää humpuukia olla. Uljas blogikansa suuntasi toivorikkaan katseensa edessä siintävään tulevaisuuteen!

Vuosisadan ehkä kylmimmän talven selkää taitettiin kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Pitkät ja pimeät talvi-illat kuluivat monen blogistin osalta näyttöpäätteen äärellä. Blogisivuja päivitettiin, niitä luettiin ja kommentoitiin ahkerasti. Aikanaan jokaiselta loppui maksettu jäsenyysaika, mutta useimmat oli tämä ihmeellinen virtuaalimaailma lumonnut niin, että uusi jäsenkausi oli ostettava lähes pelkästään blogien takia. Jos joku vanhoista kirjoittajista jäikin pois, oli uusia tulossa mukaan koko ajan.

Taas sivusta seuraten tuntui aika huvittavalta se, että blogistit lähes järjestään ottivat tavakseen kirjoittaa ”jäähyväiskirjeen”, jossa he kiittelivät lukijoitaan ja kommentoijiaan ja suorastaan vannoivat ja vakuuttivat, etteivät enää näillä sivuilla jatka, vaan siirtyvät tästä epätodellisesta virtuaalimaailmasta elämään oikeaa elämää. Mutta eipä useimpien kohdalla kulunut montakaan päivää, kun jo alkoi vanha suola janottaa, ja virtuaalikynä sauhuten päivitettiin omaa sivua seli-seli –osaston kautta.

Mutta jokaisellahan, erityisesti naisella, on oikeus muuttaa mielipidettään…