Vihdoin istui Pekka autossa määränpäänään Sirkan antama osoite. Lunta tuli edelleen kovasti, mutta mitä pidemmälle matka taittui, sen paremmaksi alkoi keli käydä. Pakkanen kiristi vähitellen otettaan, ja lumisade alkoi vähentyä. Nyt saattoi Pekka hiukan rentoutua. Aamun tympeä mieliala hälveni sitä mukaa, kun matka eteni. Pekka ihaili tien varren lumisia puita ja kalpean talviauringon leikkiä niiden valkoisilla oksilla.

Oikeastaan elämä tuntui aika mukavalta. Kehno olo, johon Pekka aamulla oli herännyt, alkoi hiljalleen väistyä lääkkeitten vaikutuksen myötä. Auton lämmityslaite toimi normaalisti eikä aiheuttanut ylimääräistä päänvaivaa, kuten viikko sitten. Pekka oli vielä ennen lähtöään laittanut Sirkalle tekstiviestin, jossa kertoi innolla odottavansa illan treffejä. Sitä hän ei tietenkään ollut maininnut, että oli jo lähdössä, sillä Sirkkahan luuli hänen asuvan aivan naapurikunnassa.

Muistellessaan siinä ajellessaan tarkemmin viestinsä sisältöä ja Sirkalta siihen saamaansa vastausta häipyi Pekan innostunut odotus hetkessä taivaan tuuliin. Rajusti jarruttaen hän pysäytti auton tien laitaan. Hyvä, ettei se uudella pakkaslumella luisunut Metsähallituksen puolelle, niin kovasti Pekka jarrutti.

SIRKKA OLI HUIJARI! Pekka oli siitä nyt täysin vakuuttunut. Miten tämä muuten olisi osannut varoittaa Pekkaa huonosta, lumisateisesta kelistä ja PITKÄSTÄ AJOMATKASTA! Edellisen illan painajaisuni palasi taas Pekan mieleen. Siinäkin oli Sirkka jo puhelinkeskustelussa maininnut jotakin satojen kilometrien ajomatkasta. Mutta samat varoitukset oli hän antanut myös oikeassa keskustelussa. Mihin tässä oikein oli uskominen?

Tuhannet sekavat ajatukset risteilivät Pekan päässä hänen siinä istuessaan tienposkessa miettimässä, mitä pitäisi tehdä. Saattoiko olla niin, että hän itse sittenkin oli jossakin vaiheessa maininnut oikean kotipaikkakuntansa, kun Sirkka oli tuntunut niin luotettavalta? Vai tiesikö Sirkka Liisan ansiosta, kuka ja mistä Pekka oli? Näihin kysymyksiin oli saatava selvyys, ennen kuin Pekka saattaisi matkaansa jatkaa…