tiistai, 13. maaliskuu 2012
Surinaapörinää blogissa ;) n:o 42 13.3.2012
Tämänkertaisen postauksen julkaisuajankohtaa miettiessään joutui kärpänen heittämään hiukan painia siitä, julkaistako postaus tänään vai vasta huomenna. Tämä on nimittäin tällä erää viimeinen tähän aihepiiriin liittyvä kirjoitus. Postauksen julkaisemista tänään puoltaisi se, että on 13. päivä. Ei tosin perjantai, mutta kuitenkin. Ei kärpänen toki taikauskoinen ole, ei sinne päinkään, mutta luku 13 on aina kiehtonut kovasti sen, kuten myös PH:n ja NKK:n mieltä. Joskus on tässä blogissa julkaistu postaus ihan tuon luvun innoittamana. Lisäksi eräällä kärpäsen tekstejä välillä innokkaastikin kommentoineella henkilöllä on tänään ollut oikein supertiistai (vrt. herra J:n supertorstai), joten siitäkin syystä voisi postauksen julkaista tänään.
Postauksen julkaisemista vasta huomenna puoltavat toiset seikat. Toistaiseksi viimeinen ”Kärpäsenä katossa :)” –postaus on julkaistu 14.1. eli huomenna siitä tulee kuluneeksi tasan kaksi kuukautta. Olisihan jollain lailla hienoa lopettaa ”Surinaapörinää blogissa ;)” samana päivänä vaikkakin eri kuussa. Mutta niin kärpäsen, Punahilkan kuin NoitaKuvaKuvankin mielet palavat jo muihin aiheisiin, keskeneräisiin, uusiin ja vanhoihin, joten kärpänen täräyttää sanomisensa bittiavaruuteen nyt eikä ainakaan 15. päivä!
Viimeiseen postaukseen tuli kolme kommenttia. Ensimmäinen niistä oli ”anonyymilta” ja sisällöltään hyvin salaperäinen. Se sisälsi vain yhden luvun: 52, eikä mitään muuta. Ainakin kärpäselle ja ehkä jollekulle muullekin oli heti päivän selvää, kuka ”anonyymi” oli ja mitä salaperäinen luku tarkoitti. Luku oli kylläkin väärä, mutta vielä siihen ei kukaan puuttunut. Vasta myöhempien postausten kommenteissa joku tarkkasilmäinen ja ”anonyymia” paremmalla laskupäällä varustettu huomautti asiasta, ja niin joutui ”anonyymi” itse tekemään tarkistuslaskelmia, kun ei kysymykseensä muuten, edes Jaakobin matriisia käyttelemällä vastausta saanut.
Sitä kärpänen ihmettelee, että kommentoija esiintyi anonyymin kaavussa, kun tähän asti oli niin rehvakkaasti mainostanut kommentoivansa aina nikillään ja arvostavansa anonyymien kommentteja yhtä vähän kuin kärpäsen tekstejä. Mutta muuttuvathan ne mielet, nikillisilläkin, anonyymeista puhumattakaan!
Toinenkin kommentti oli kovin lyhyt. Siinä tummasävyinen hämähäkkieläin arveli kaiken nyt olevan tässä, kun kärpäsen postauksen lopetussanat olivat vähän sellaiseen viitanneet. Oikein kiitosten kera sanat lausuttiin, ja jos blogiin ja sen kommentteihin olisi voinut liittää ääniefektit, niin varmasti olisi voitu kuulla syvä helpotuksen huokaus. Joko nyt viimeinkin saatiin olla rauhassa tuolta inhottavalta pörinältä, joka pisteli ja poltteli korvanjuuressa, vei yöunet ja ahdisti heikkoja ja herkkiä ihmispoloisia monella tapaa.
Postauksen kolmas kommentti tuli, kuinka ollakaan tutusta suunnasta. VK:lle oli kaikesta päätellen muodostunut suorastaan päähänpinttymäksi kommentoida jollakin tapaa kärpäsen lähes jokaista postausta, aivan kuin postaus ei olisi ollut täydellinen ilman hänen kuolemattomia ajatuksiaan. Sillä ei niinkään ollut väliä, liittyikö kommentti asiaan vai öljyn maailmanmarkkinahintaan. Pääasia, että sai puumerkkinsä näkösälle sohaista.
Tällä kertaa VK ”oli taipuvainen uskomaan tuohon samaan”. ”Tuolla samalla” hän tarkoitti edellisen kommentoijan arvelua, ja toivetta, siitä, että kärpäsen surina nyt vihdoinkin loppuisi. Varmemmaksi vakuudeksi asia vielä kerrattiin kärpäsen postauksen loppulausahduksella.
Loppuiko kaikki sitten siihen? Asiasta voidaan olla ja on oltukin montaa mieltä. Useimmat lukijat tai ainakin kommentoijat olivat niin sokaistuneita, etteivät huomanneet edes otsikon muuttumista, kun kärpänen seuraavan kerran parin päivän päästä julkaisi uuden postauksen. Sitäkään ei huomattu, että kärpänen alkoi kirjoitella teräviä ja tarkkoja ”analyysejaan” omiin postauksiinsa tulleista kommenteista. Sen nyt ei ainakaan pitäisi olla väärää tai kiellettyä. Mutta ei! Sama haukkuminen, räksyttäminen ja mollaaminen jatkui edelleen, eikä taaskaan muistettu tai älytty, että oltiin vieraassa blogissa sitä tekemässä.
Sellaista se on, oikeassa olemisen kalliilla armolahjalla silattu blogimaailman vauhtisokeus!
Kommentit