Sitten tuli vuoroon kommentoija, joka ennenkin turhia jaarittelematta ja yllättäen oli näyttänyt muille, miten sitä oikein arvailtiin, niin että oikeakin vastaus saatiin joskus esiin. VL täräytti kommenttiinsa lyhyet ja ytimekkäät ehdotukset, jotka suurimmalta osalta olivat tietoa, eivät pelkkää huuhaata.

Ensimmäisen kuvan kasvin hän tunnisti jopa kasviheimoa myöten ja arveli sen olevan jokin juureksista. Toisen kuvan arvaus oli astia, jossa oli jokaiselle tuttua janojuomaa, ja kolmas oli erään, kohta varsin ajankohtaisen sorkkaeläimen kippurainen häntä, jolla oli aivan oma nimikin.

Letunkäryyttäjän aiemmassa arvuuttelussa oli VL osunut oikeaan, kun oli löytänyt kuvan nimen sitä katsellessaan. Nyt oli lettuilija viisastunut ja jättänyt kuvat nimeämättä, mutta siitä huolimatta piti hänen VL: ä onnitella hyvästä tietämisestä. Juures oli kyseessä, mutta mikä juures? Toinen arvaus meni kyllä sitten päin prinkkalaa, väärää materiaaliakin VL tarjosi, mutta kolmas osui taas naulan kantaan. Onnea VL: lle!

Kuitenkin kuva kaksi oli edelleen hepreaa useimmille arvailijoille. Muutamat olivat kyllä heitelleet sinnepäin-arvauksia, mutta lopullinen totuus puuttui vielä. Ilta alkoi olla niin myöhäinen, että useimpien aivotoiminta alkoi väistämättä jo hidastua eivätkä synapsit yhdistyneet enää uusia ratkaisuja tuottavalla tavalla. Unta oli saatava välillä palloon, jotta taas saataisiin uutta verta kehiin.

Seuraava päivä ennätti kääntyä jo iltapäivän puolelle, ennen kuin VV esitti oman näkemyksensä asiasta. Myöhäistä tuloaan hän selitti huonosti toimivilla nettiyhteyksillä. Liekö muilla ollut samankaltaisia ongelmia? Ykköstä ja kolmosta ei hän käynyt edes arvailemaan, sillä niihinhän oli vastaukset jo annettu. Kakkonen sen sijaan oli jonkinlainen kirkkaan taivaankappaleen avulla toimiva valonlähde.

Letunkeittäjä ei kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen. Ykköseen kaipasi hän edelleen tarkennusta. Nimi puuttui kasvilta. Kakkosen hän hyväksyi hieman pitkin hampain, ja kolmas oli tosiaankin suuren juhlan pääherkkuun viittaava kiemura.

Sinni eli VRK päätti räjäyttää (s)potin. Kun ei kerran kukkaa ollut vielä kukaan arvannut, niin hänpä ehdotti erästä liljakasvia. Voi, voi sentään. Pitäisikö VRK: n kerrata hieman kasvioppiaan, sillä liljakasvit eivät todellakaan kuulu ristikukkaisten heimoon, vaikka samaa kauniin keltaista väriä terälehdissään kantaisivatkin (Kärpäsen huom!). Kakkosta oli moni jo ennen VRK: ä arvaillut jonkin sortin valoksi, ja siitä hyväksynnän lettuilijalta saanut, niin että sillä linjalla oli hyvä jatkaa. Kasvivalo, ulos sijoitettu, oli kyseessä.

Mutta nyt on Kärpäsen kysyttävä, eikö VRK osaa lukea vai eikö hän ymmärrä lukemaansa vai jättääkö hän peräti lukematta toisten ehdotukset omassa suuressa viisaudessaan. Kolmoseen oli jo tullut ties kuinka monta oikeaa vastausta, ja silti VRK tunki tarjolle maamuniaan ja antoipa taas kerran tietoiskunkin asiasta. Olisiko kuitenkin pitänyt tässä kohdenkin kaivaa esille se pölyttynyt kasviopin kirja, ettei olisi tullut leviteltyä väärää tietoa kovin laajalti. Sienillä ei nimittäin ole siemeniä, vaan itiöitä.

Letunkeittäjä ei myöskään hyväksynyt laaksonliljaa vastaukseksi ensimmäiseen kuvaan. Toisen arvauksen hän hyväksyi juuri ja juuri, mutta kolmas oli jo arvattu useammalla suulla, joten ei siitä sen enempää. Mutta ennen letunpaistajan vastausta yritti VRK vielä uudemman kerran arvata kukkasta. Kultaa ja keltaa tarjosi hän edelleen. Ja sisätiloissa taisi tämä kasvatettava viihtyä.

Vaan ei hyväksynyt postaaja tätäkään ehdotusta. Ulkona kasvoi, johan se oli sanottu ja syötävä juures oli. Pikapuoliin läväyttäisi hän oikeat vastaukset esiin ja arvailu päättyisi siihen. VRK oli kuitenkin kultakellallaan tarkoittanut vallan muuta kuin sanoista olisi ensi näkemältä voinut ymmärtää. Tämä oli laulava kasvi, jota lettuilija hellästi kasvatti vierellään, sanoi hän, ja jo ymmärsi lettuilijakin yskän.

Ensimmäiseen kuvaan ei siis arvailemalla vastausta saatu lainkaan, vaan se oli postaajan itsensä paljastettava. Tätä makeaa, keltaista juuresta esi-isämme söivät jokapäiväisenä leipänään, ennen kuin nykyinen tärkkelyspitoinen mukulakasvi sen syrjäytti (Kärpäsen huom!). Nykyisin taisivat matoset ja toukat olla niitä, jotka tästä herkusta pääsivät nauttimaan, ainakin mikäli letunkäryyttäjän viimekesäistä viljelykertomusta on uskominen.

AVK tuli vielä kiittämään mukavasta arvailusta ja suunnitteli itse palaavansa arvuutteluareenoille vasta tulevan vuoden puolella. Myös VRK hämmästeli ensimmäisen kuvan kasvia. Ei hän ollut sellaista nähnytkään sitten poikavuosiensa. Silloin oli niitä yritetty saada kypsiksi erinäisiä keinoja käyttäen. Taas tekee Kärpäsen mieli kysyä, eikö VRK käy laisinkaan kaupassa? Ja jos käy, niin sivuuttaako vihannes- ja juuresosaston kokonaan?