Alkoi huhtikuu. Kun en enää ole työelämässä, ei ole oikein ketään narrattavaakaan aprillipäivänä. Aiemmin yritin aina keksiä hyviä aprillipiloja. Joskus ne taisivat kyllä olla hyviä ainoastaan omasta mielestäni, mutta väliäkös sillä. Aprillipiloilla testataan mielestäni aprillattavan huumorintajua. Joillakin sitä on, toisilla ei, sehän tiedetään ilman aprillipäivääkin.

Kulttuuriopiston kevätlukukausi loppui huhtikuun alussa. Joka vuosi se tuntuu tulevan yllätyksenä, vaikka lukukauden alussa sanotaankin, että kokoontumiskertoja on kaksitoista: kuusi kertaa ennen talvilomaa ja kuusi kertaa sen jälkeen. Kesätauosta tulee pitkä, ja varsinkin liikuntaharrastuksissa se tuntuu paikkojen kangistumisena, sillä harvapa meistä, enkä minä ainakaan, jaksaa pitää yllä samaa tahtia kuin talvella. Toisaalta kesä tuo tullessaan muita aktiviteetteja, myös liikunnaliisia, joten aivan ruosteeseen en minäkään kesällä mene.

Pikkukuoromme oli sinnitellyt talven läpi, ja nyt mielimme päästä esiintymään. Esiintymistilaisuus tarjoituikin eräästä paikkakunnan palvelutalosta. Niinpä huhtikuisena torstai-iltapäivänä kokoonnuimme palvelutalon juhlasaliin ilahduttamaan jo varsin iäkkäitä kuulijoitamme ohjelmistolla, jonka olimme talven aikana saaneet esityskuntoon. Esitimme tietenkin sekä suomen- että ruotsinkielisiä lauluja. Muutama yhteuslaulukin oli, ja myös juonto tapahtui också på svenska, sillä kuorossamme on molemmat kielet hyvin taitavia laulajia.

Palvelutalon juhlasali ei akustiikaltaan kovin loistelias ole, mutta kunnialla selvisimme urakastamme. Oli myös ilo tuoda musiikillinen tervehdys sellaisille ihmisille, joilla harvemmin on tilaisuus päästä kuulemaan elävää musiikkia, saati osallistua itse sen tuottamiseen.

Minulla alkoi samalla viikolla myös puolentoista viikon mittainen kotinaisvuoro kana-, kissa- ja koiratalossa, kun talonväki lähti lomareissulle Ranskaan. Se homma ei paljoa vaatinut. Yöt vietin eläinten luona, mutta päivisin saatoin piipahtaa kotonakin, jos jotain tärkeää asiaa sinne äkkiä tuli. Koiran ulkoilutus oli suurin tehtäväni, ja teimmekin pitkiä metsälenkkejä läheisessä metsässä. Koiranpentu nautti, kun se sai juosta vapaasti ympäri metsää, ja minäkin sain samalla hyvää liikuntaa raittiissa ilmassa.

Muita tehtäviäni olivat tietysti kaikkien eläinten ruokkiminen ja munien haku kanalasta. Se oli tehtävistä mieleisin. Kanat munivat hyvin, joten sain myös syödä munia niin paljon kuin jaksoin. Olen aina pitänyt kananmunista, mutta kun niitä on riittävästi tarjolla, niihinkin tuppaa kyllästymään, kuten kaikkeen muuhunkin, jopa herkkuihin.