Ku kahtoo, mistä Aulis -nimi juontaa juuresa, niin aika riskaapelia on mun mielestä antaa pienelle lapselle tuommonen nimi. Jos siitä tulooki ahane ja iterakas juntti? Sillon on nimi ristiriijassa luonteenpiirteen kans. Tietysti voi aatella, että nimi on enne, ja ainaki voi toivoa, että jäläkikasvusta tulis anteliasta ja avuliasta.

Semmosia asioita voi opettaaki. Laps näköö, miten vanhemmat toimii ja tavat tarttuu, niin hyvät ku huonotki. Mutta seki on totta, että sisarukset poikkeaa toisistaan meleko lailla. Vaikka kuinka opettas ja neuvos kaikkia samalla viisii, ei niistä kumminkaan tuu joka asiassa samallaisia ja samalla lailla käyttäytyviä.

On oikeastaan aika huvittavaa huomata, miten eri lailla sisarukset isoissa perheissä suhtautuu vaikka rahaan. Yks on mahottoman antelias, ku toinen taas on ahane ku pirulainen, eikä luovu omastaan, vaan kahamii itelleen kaikki, mikä irti lähtöö. Joku osaa käyttää rahaa niin, että kuun  lopussaki sillä sitä vielä on. Toinen taas pistää kaikki menemään samana päivänä, ku ne on saanuki. Joku elää lainarahojen varassa ja velekaantuu aina vaan enemmän. Toinen on niin pihi, että järsii ennemmin kynsiään, ku luopuu rakkaista rahostaan.

Sama ilimiö on kaikissa muissakii asioissa. Mutta tylsäkshän elämä käviski, jos me kaikki oltas samallaisia. Ku kahtos toista, tietäs tismalleen, miten se missäki kohassa toimii. Hyvä vaan, että ollaan erilaisia. Se tuo elämiseen vähä jännitystä.