Vaikka kaksosten laskettuun syntymäaikaan piti olla vielä pari viikkoa, kävi kuitenkin kuin joulukertomuksessa ikään. Sirkan synnytys alkoi ennen aikojaan joulupäivänä. Tuntiessaan synnytyspolttojen alkavan hän kiiruhti naapuriin ja kertoi, että tästä oli nyt lähdettävä sairaalaan. Voisivatko naapurit katsoa Eskon perään niin kauan, että Markku tulisi tehtaalta. Tapaninpäivänä piti Markun työvuoron päättyä. Mitään sanaa synnytyksen alkamisesta ei Sirkka tässä kiireessä Markulle pystynyt toimittamaan, mutta ehkä naapurit voisivat senkin tehdä.

Ystävälliset naapurit lupasivat auttaa, tilasivat Sirkalle taksin ja rauhoittelivat itkevää Eskoa, joka ei mitenkään ymmärtänyt, minne äiti oikein lähti jättäen hänet vieraiden ihmisten luokse. Keskenään he kyllä ihmettelivät Markun leväperäisyyttä. Jättää nyt viimeisillään oleva nainen kahdestaan pienen lapsen kanssa moneksi päiväksi ja vielä jouluna! Jo oli aikoihin eletty! Nyt oli kuitenkin tärkeintä saada Sirkka sairaalaan ja pikkuinen Esko rauhoittumaan. Markkua voisi yrittää tavoitella illemmalla.

Mutta ei naapureiden tarvinnut tavoitella Markkua kertoakseen tälle, että hänen vaimonsa oli sairaalassa kaksosia synnyttämässä. Markkuun otettiin yhteyttä suoraan synnytysosastolta. Sirkka oli myöhään joulupäivän iltana synnyttänyt kaksi pientä tyttölasta, jotka molemmat olivat kuolleet parin tunnin kuluttua synnytyksestä. Myös Sirkka oli menehtynyt synnytyksestä aiheutuneisiin komplikaatioihin ja runsaaseen verenvuotoon.

Markku oli nyt leski ja pienen pojan yksinhuoltaja. Hänellä oli edessään raskas tehtävä haudata nuori vaimonsa ja kaksi pikkuista tytärtä. Sen jälkeen pitäisi elämää jotenkin jatkaa. Koska Markku ei koskaan ollut oppinut näyttämään tunteitaan, ei hän osannut tehdä sitä nytkään. Hammasta purren ja itkua nieleskellen hän teki kaiken välttämättömän, joka oli tehtävä tällaisessa tilanteessa. Ei hän pyytänyt apua keneltäkään, sillä hänen mielestään miehen piti selvitä yksin kaikesta, mitä hänen tielleen elämässä osui. Kun tunteet eivät saaneet luonnollista purkautumistietä, patoutuivat ne Markun sisälle odottamaan hetkeä, jolloin ne kevättulvan lailla ryöstäytyisivät valloilleen…