Kun Leena aamulla herää, on talo aivan hiljainen. Kallea ei näy missään, ja Leena arvelee, että hän on lähtenyt töihin, jos hänellä vielä työpaikka sattuu olemaan. On Kalle joskus ennenkin pitänyt työstään rokulipäiviä, mutta ei vielä koskaan näin pitkää aikaa. Leena pahoin pelkää, että kotiin saapuu kohta työtön mies.

Mutta vasta iltapäivällä palaa Kalle kotiin. Kaikesta päätellen on hän pystynyt vakuuttamaan työnantajansa niin, että vanha työpaikka on edelleen tallella. Leena on siitä tyytyväinen, sillä työtön Kalle olisi lähes yhtä arvaamaton kuin humalainen Kalle. Ja milläpä he toimeen tulisivat ilman Kallen säännöllistä ja jokseenkin hyvää palkkaa. Leenan palkka on olematon sen rinnalla, ja nythän Leena kaiken lisäksi on äitiyslomalla. Hänen tulonsa ovat pienentyneet entisestään.

Huojentunein mielin Leena kattaa ruuan pöytään ja kyselee muutamalla sanalla Kallen kuulumisia. Kalle on kovin lyhytsanainen. Hän murahtelee jotain vastaukseksi Leenan kysymyksiin, syö ruokansa nopeasti ja tiedustelee sitten, kävikö Leena ostamassa lukon makuuhuoneen oveen. Hän voisi sen nyt asentaa paikalleen.

Leena hakee lukon, eikä aikaakaan, kun se on asennettu makuuhuoneen oveen. Sen tehtyään häviää Kalle talosta vähin äänin ja palaa kotiin vasta iltamyöhällä, kun Leena ja Siiri ovat jo asettuneet yöpuulle nyt turvallisesti lukkojen taakse. Unensa läpi Leena kuulee Kallen kolistelevan keittiössä ja kylpyhuoneessa, mutta sitten talo hiljenee. Leena vaipuu syvään uneen ja herään vasta, kun Siiri vaatii yöllistä maitoannostaan.

Näin kuluvat päivät Leenan ja Kallen talossa. Kalle käy töissä ja Leena hoitaa kotia ja Siiriä, joka kasvaa ja vahvistuu silmissä. Kallea ei juuri iltaisin kotona näy. Nekin ajat, jotka hän kotona viettää, makoilee hän yleensä omassa huoneessaan televisiota katsellen. Hänelle kuuluvat kotityöt hän sentään hoitaa. Lumet on kolattu pihalta aina lumisateen jälkeen, ja lämmitykseen tarvittavat puut hän kantaa pyytämättä sisälle. Myös rahaa ilmestyy säännöllisesti keittiön pöydälle.

Joskus Leena ajattelee, että Kalle häpeää käytöstään. Toisinaan hänestä taas tuntuu, että Kalle silmäilee häntä ilkeästi ovelan näköisenä aivan kuin hautoisi mielessään jotakin pahaa. Puheenaiheet heillä ovat vähissä. Vain tärkeimmistä jokapäiväiseen elämiseen liittyvistä asioista keskustellaan ja niistäkin hyvin lyhyesti. Ei Leena oikeastaan Kallen juttuseuraa kaipaakaan. Hänellä on Siiri, jonka jokeltelua on mukava kuunnella ja siihen vastata.

Lisäksi hän poikkeaa usein entisessä kodissaan, Siirin mummolassa, jossa aina on juttuseuraa. Myös mummolan väki käy Siiriä katsomassa tämän tästä, mutta aina sellaiseen aikaan, että Kalle ei ole kotona. Leena on alkanut myös tavata entisiä ystäviään, joiden kanssa hän joskus poikkeaa elokuviin, kävelylle tai vain istahtaa kahvikupillisen ääreen. Mummo hoitaa mielellään Siiriä, ja niin Leenalla on mahdollisuus lähteä joskus ulos yksikseenkin...