Mielenkiintoinen ja monipuolinen aihepiiri on siis yksi toimivan virtuaaliyhteisön perusedellytys. Tässä asiassa on hyötyä siitä, että jäsenet ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tietoja ja taitoja monilta elämänaloilta. Tuota erilaisuutta voi sitten hyödyntää postaamalla vaikka jokainen omimmalta alaltaan. Muutaman kymmenen jäsenen yhteisössä voi erilaisuuden kirjo jo vaikkapa ammateissa olla melkoinen, ja kiinnostavuus sen mukaista. 

Myös ajankohtaisuus on tärkeää, mutta jos se jää pelkiksi toteamuksiksi, että "jahas, nyt on taas syksy, ja säät sen mukaiset, talvea tässä odotellaan", ei sellainen jaksa pitemmän päälle monia kiinnostaa. Jos yhteisöstä taas tulee pelkkä hyvän juhannuksen/joulun/äitienpäivän toivottelupaikka, lienee silloinkin syytä miettiä, mikä alkuperäinen tarkoitus oikein olikaan.

Joskus yhteisö perustetaan pelkästä hetken mielijohteesta eikä sille mitään tarkkoja suunnitelmia tai toiminta-ajatuksia ole edes laadittu. On vain ryhdyttä kirjoittelemaan yhteiselle sivustolle ja annettu yhteisön toimia itseohjautuvasti. Jossain vaiheessa kuitenkin saatetaan olla tilanteessa, että soraääniä alkaa kuulua sieltä ja täältä. Yhtä ei miellytä tuo, toista taas ei tämä käytäntö. Silloin voi olla hyväksi, että yhteisesti sovitaan joistakin väljistä rajoista ja pelisäännöistä, jotka luovat yhteisöön tietyt raamit rajoittamatta kuitenkaan liikaa yksilöiden toimintavapauksia.

Myös mukana olevien kirjoittajien motiivit määrittävät yhteisön toimintaa. Adminilla voi olla tarkka visio siitä, mitä tarkoitusta varten hän on yhteisön perustanut. Jos admin ei salli poikkeamisia omista suunnitelmistaan, ollaan kohta taas jo napit vastakkain. Toisaalta taas jäsenet, jotka ehkä on kutsuttu mukaan, ovat tavallaan velvollisia noudattamaan adminin ohjeita, jotta kuri ja järjestys säilyvät. Hyvä admin kuuntelee jäsenistön toiveita, vaikka pitäisikin langat tiukasti käsissään, ja hyvä jäsenistö taas tekee itsekin omia ehdotuksiaan ja kertoo mielipiteitään silloin, kun niitä heiltä kysytään.

Mukanaolomotiivit vaikuttavat myös aiheisiin. Joku on liittynyt mukaan asiaa sen kummemmin ajattelematta. Hän on tyytyväinen, kirjoitettiinpa melkein mistä tahansa. Mukanolo on hänelle lähinnä ajankulua ja tunnetta siitä, että on kuuluvinaan johonkin. Hän ei halua vaivata päätään ottamalla kantaa päivänpoliittisiin asioihin tai mihinkään muuhunkaan. Riittää, että joskus on jotakin kepeää luettavaa tarjolla, vaikkapa vitsejä, arvuutteluja, kyselyjä tms., ja että itse saattaa joskus sellaista sivustolle laittaa. Kommentiksi häneltä irtoaa ehkä hymiö, jos sitäkään.

Toinen haluaa pitää jonkinlaista yhteyttä ehkä jotain muuta kautta tutuksi tulleisiin ihmisiin. Hän haluaa siis kirjoittaa ja lukea omista ja toisten kuulumisista. Tätä motiivia Kärpänen pitää yhteisblogin yhtenä suurimmista heikkouksista. Siinä nimittäin joudutaan herkästi tilanteisiin, joissa kirjoitellaan ns. sisäpiirijuttuja, joista vain muutamat ovat perillä. Se herättää helposti pahaa verta niissä, jotka eivät tuohon sisäpiiriin satu kuulumaan. Somaan pikkuyhteisöön alkaa muodostua kuppikuntia, jotka kyräillen katselevat toisiaan omien kuppiensa laidoilta. Kuppikuntiin vielä kuulumattomat palloilevat siinä välissä, sorkkivat uteliaisuuksissaan vähän joka suuntaan ja usein vain pahentavat tilannetta, kun yrittävät muka rauhoitella myrskyä vesilasissa, tai kenties kuin vaivihkaa ujuttautua itse mukaan johonkin tarjolla olevista kuppikunnista.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat haluaisivat lukea asiapitoisia postauksia ja ottaa ehkä kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Satunnaisesti yhteen liittyneet kirjoittajat harvoin ovat kaikki tai edes suurin osa tällaisia ihmisiä. ”Asialliset” kyllästyvät helposti, kun mikään, mitä he yrittävät tarjota, ei oikein sytytä lukija- ja kommentoijakuntaa.

Sitten ovat he, Kärpäsen mielestä ylivoimaisesti suurin ryhmä, jotka aina ja iänkaiken haluavat puhua itsestään ja omista asioistaan. Mitä heille on tapahtunut, missä he ovat käyneet, mitä he ovat ajatelleet, sanoneet, tehneet. Tällainen foorumi ei kuitenkaan liene paras paikka itsensä ja omien asioittensa esille tuomiseen, sillä se voi ärsyttää yllättävän monia, vaikkeivät kaikki asiaa esiin toisikaan. Tuollainen takaraivoon jäävä ärsytys saattaa kuitenkin sopivassa tilanteessa purkautua ulos rajummin kuin ärsyyntyjä on kukaties aikonutkaan.

Myös sukupuolella on merkitystä. Kaksilahkeisia kiinnostavat erilaiset asiat kuin hameväkeä. Kakkureseptit ja ompeluseurat eivät saa miehiä kiinnostumaan. Yhtä lailla voivat he puhua koneista ja moottoreista vaikka hamaan hautaan asti, eikä hameväki korvaansa kallista heidän turinoilleen. Voisi jopa ehkä sanoa, että  stabiliteettia ajatellen yhteisö, joka ei ole rakentunut tarkoin määrätyn aiheen ympärille, on erityisen herkkä sille, millainen sen kokoonpano on sukupuolikiintiöitä ajatellen.

Kun yhteisö on vielä nuori, voi monestakin tuntua siltä, että tämä on juuri sitä, mitä hän aina on odottanut ja halunnut. Täällä saa nyt kertoilla asioitaan, esittää mielipiteitään, keskustella, osallistua, kommentoida tai muuten vain seurailla yhteisen sivuston elämää. Innostus on valtava, ja jokaisella tuntuu olevan paljon sanomista. Uskalletaan jopa olla eri mieltä ja esittää räväkkiäkin kannanottoja puolesta ja vastaan.

Mutta pikkuhiljaa innostus hiipuu, aiheet kutistuvat olemattomiin tai pyörivät vain yksissä ja samoissa asioissa. Kun uusi viikko alkaa, ei kukaan postaa edes yhtä postausta enää. Loppuviikosta muutamat hätäpäissään alkavat antaa yhteisölle tekohengitystä työntämällä sivulle edes jotakin aivan kuin osoittaakseen, että kyllä täällä vielä ollaan virkeinä. Ei pääse kukaan sanomaan, että kuihtunut on koko yhteisö.

Se, että jonkin asian olemassaoloa kovasti täytyy vakuutella, on Kärpäsestä aina sen merkki, että asia ei nyt aivan kirkossa kuulutettu ole. Paras osoitus sivuston olemassaolosta ja vireydestä on tietenkin se, että sille ilmestyy mielenkiintoisia, värikkäitä postauksia mahdollisimman monelta jäseneltä ja mahdollisimman erilaisista aiheista tasaiseen tahtiin. Silloin ei tarvita mitään meri- eikä muitakaan selityksiä, että kyllä täällä ollaan, ja pysytään kanssa, vaikka polvet ruvilla.