Vihdoin alkoi näyttää siltä, että Soilen toiveet ainakin jollakin tasolla toteutuisivat. Soitettuaan sosiaalityöntekijälle ja kerrottuaan asiansa, sai hän kuulla, että perheeseen kohta puoliin otettaisiin yhteyttä uudestaan ja kotonakin tultaisiin käymään.

Näin haluttiin varmistaa se, että perhe todellakin halusi ryhtyä tukiperheeksi, ja että se kaikilta osin olisi sovelias siihen tehtävään. Tukiperhetoiminnasta maksettiin myös pientä korvausta, joten oli tärkeää, ettei kuka tahansa helpon rahan toivossa yrittävä sellaiseen päässyt.

Soile ja koko perhe oli innoissaan. Mikko ei jäyhään tapaansa niin kovasti tuuletellut kuin Soile ja tytär, mutta ei hän vastaankaan ollut. Eräänä alkutalven päivänä kaksi sosiaalivirkailijaa sitten saapui Soilen ja Mikon kotiin. Käynnin lopputuloksena päätettiin, että perhe kelpasi hyvin tukiperheeksi.

Nyt oli vain etsittävä sopiva lapsi. Sellaisia kyllä varmasti olisi lähes jonoksi asti. Perhe oli esittänyt toiveenaan saada tytön, mieluusti suunnilleen oman tyttären ikäisen, jolloin lapset voisivat tutustua keskenään, kukaties ystävystyäkin. Hiukan nuorempikin lapsi tulisi toki kysymykseen.

Niin sitten kuusivuotias Sanna äitinsä Marjatan ja sosiaalityöntekijän kanssa saapui ensi kerran vierailulle Soilen ja Mikon kotiin. Marjatta oli yksinhuoltaja, jolla oli vaikeuksia Sannan kasvatustyössä ja itselläänkin lieviä mielenterveysongelmia.

Sannalla taas oli jonkin sortin kehityshäiriöitä, joihin ei selvää diagnoosia ollut saatu tutkimuksista huolimatta. Sanna täyttäisi pian seitsemän vuotta, mutta hänen koulunaloitustaan oli lykätty vuodella juuri kyseisten ongelmien vuoksi. Äiti ja tytär tuntuivat elävän tiukassa symbioosissa, jopa liian tiukassa, ja tukiperheen olemassa ololla yritettiin hakea helpotusta tähänkin tilanteeseen.

Vierailun aikana sovittiin, että Soilen ja Mikon perheestä tulisi Marjatan ja Sannan tukiperhe. Sanna saisi tulla Soilen ja Mikon kotiin lähes niin usein kuin se Marjatalle sopisi. Tukiperheen mukana olisi Sannalla mahdollisuus päästä mökille ja muuallekin, minne perhe kulloinkin oli menossa. Enimmäkseen tietysti vietettäisiin aikaa kotosalla ja elettäisiin ihan tavallista arkipäivää.

Sen pienen rahallisen korvauksen, jonka Soile Sannan tukihenkilönä olosta sai, olisi Soile halunnut ohjattavaksi suoraan Marjatalle tämän niukkaa budjettia tukemaan. Sellainen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Mutta Soile päätti, että hän joka tapauksessa antaisi rahat Marjatalle, jotta tämä sitten voisi hankkia Sannalle kaikkea tarpeellista, mihin hänellä muuten ei olisi varaa.

Tällä tutustumiskäynnillä sovittiin myös Sannan ensimmäisen vierailukerran ajankohta. Kaikki tuntui järjestyvän paremmin kuin hyvin, ja innostuneina kaikki odottivat, miten yhteistyö lähtisi käyntiin.