Lauantaiaamuna aikaisin nousimme bussiin ja suuntasimme kohti Lappeenrantaa, josta risteily alkaisi. Päivä oli kaunis ja kesäinen. Se olikin hyvä, sillä olisi ollut jokseenkin ikävää viettää koko päivä ahtaan laivan sisätiloissa. Nyt saatoimme istuskella ulkona ja katsella maisemia.

Minä ja tytär olimme tehneet tämän risteilyn ennenkin. Poikaystävälle se oli uusi kokemus. Alkumatkasta sulut ja niiden esittely vielä tuntuivat kiinnostavilta, mutta mitä lähemmäs Viipuria tultiin, sen yksitoikkoisemmaksi matkanteko muuttui. Edellisellä risteilyllä olimme yöpyneet laivassa, ja sulut oli ohitettu ilman sen suurempaa huomiota. Nyt päivänvalossa saattoi nähdä, miten sulkuun meno oikeastaan tapahtui. Mutta viimeisillä suluilla ei sekään enää jaksanut kiinnostaa.

Puolilta päivin saavuimme Viipuriin. Olin tilannut meille kiertoajelun Viipurissa, sillä se oli kaupunki, jossa ranskalainen ei ollut koskaan käynyt. Kovin suuri ei kiertoajelun anti ollut. Rämisevä, sumealasinen ja tukahduttavan kuuma bussi körötteli pitkin kaupungin kuoppaisia katuja, ja opas kertoili vajavaisella suomenkielellä katujen varsilla olevista rakennuksista mainiten erityisesti ne, jotka olivat jäljellä siltä ajalta, kun Viipuri vielä kuului Suomelle.

Kierroksen jälkeen kävimme tietysti myös kauppahallissa, mutta ostoksia emme tehneet. Minä olin aiemmilla Viipurin matkoillani jo ostanut sen, mikä ostamisen arvoista oli, ja nuorta väkeä ei kauppahallin rihkama kiinnostanut. Vielä ennen laivan lähtöä takaisin katselimme, miten vastavihittyjen avioparien sulhaset yrittivät selviytyä urakasta kantaa morsimensa pitkän sillan päästä päähän. Kuumana päivänä se oli melkoinen urakka, ja aika moni näkyikin uupuvan jo kauan ennen kuin pääsi toiseen päähän.

Jos oli tulomatka ollut kyllästyttävä, niin paluumatka se vasta työstö kävi. Laiva oli täynnä, ja sisätilat olivat tukahduttavan kuumat. Yksi jos toinenkin toivoi, että pian päästäisiin kotiin. Kävimme syömässä laivan ravintolassa. Mieleeni on jäänyt, että ruuat alkoivat siinä vaiheessa matkaa olla jo melko lopussa. Ainakin salaattiastia oli tyhjä, eikä uutta salaattia enää pöytään ilmestynyt. Muuta evästä syömällä maha kuitenkin täyttyi.

Seuraavalla viikolla loppui lomani. Säät olivat kauniit ja lämpimät, kuten usein elokuussa. Teatteriprojekti työllisti minua myös. Saman viikon lopulla olivat kaikki kolme näytöstä, jotka oli tarkoituskin esittää. Miesystävä tyttärineen tuli myös katsomaan esitystä. Minulla olin viimeisen esityksen jälkeen menossa syömään muiden projektilaisten kanssa, joten en ehtinyt jäädä seurustelemaan oman ”yleisöni” kanssa.