Suden pentu oli vapunpäiväksi kutsuttu kylään tuttavien luo. Niinpä Punahilkka ja Susi saivat rauhassa viettää aikaa yhdessä. Kovin romanttisissa merkeissä aikaa ei kylläkään vietetty, sillä saunan siivous oli aikaa vievää puuhaa, kun se vielä Punahilkan tarkalla tyylillä tehtiin. Sitten tietysti laitettiin ruokaa, ja kukapa muu ne kalat paistoi ja salaatit rakenteli kuin Punahilkka. Hänellähän oli vuosikymmenten kokemus perheen ruokkimisesta. Toki Susi osasi arvostaa Punahilkan taitoja ja osaamista tällä saralla. Ruuanlaitossa ja taloudenpidossa yli viisikymppinen hilkka oli sudenkin asteikolla mitä arvostetuin!

Illalla sitten saunottiin puhtaaksi kuuratussa saunassa ja uitiin juuri jäistä vapautuneessa järvessä. Se oli Punahilkan mielestä näin jälkikäteen ajatellen koko vierailun parasta antia. Lapsi nukahti Punahilkan lukemaa iltasatua kuunnellessaan, ja kaikki oli niin auvoista ja hyvää. Vai oliko sittenkään?

Koitti lauantai ja uudet työt. Pihaa haravoitiin, grillauspaikka laitettiin kuntoon, käytiin Suden vanhempien haudalla kesäkukkasia istuttamassa, ja kaiken kruunasivat Punahilkan illansuussa rantasaunalla paistamat muurinpohjaletut. Letut kirvoittivat Suden suusta uusia kehuja Punahilkan taloustaidoista. Ei ollut kuulemma tässä rannassa ennen niin hyviä lettuja syöty.

Kyllähän kehut Punahilkasta mukavilta tuntuivat, mutta ei hän aikonut vakituiseksi letunpaistajaksi tähän talouteen jäädä. Kunhan nyt katsoisi nämä muutamat päivät ja sitten ehkä vähän lisää, jos välit suden kanssa eivät aivan solmuun menisi. Suden pentu oli kovasti ihastunut Punahilkkaan, vaikka näki tämän vasta ensimmäistä kertaa ja kyseli isältään kaikenlaista. Missä ja miten Susi ja Punahilkka olivat tavanneet? (Hämärällä metsäpolulla) Tulisiko Punahilkka vielä toistamiseen sudenpesään? (Vaikea sanoa, mutta tuskinpa) Pentua kiinnostivat myös Punahilkan naiselliset vaatteet ja muut tavarat, joita hän sai katsella Punahilkalle varatussa huoneessa.

Taas lämmitettiin rantasauna. Sen lämpenemistä odotellessa yritti Punahilkka saada Sutta hiukan lämpenemään, mutta yllättäen tämä sanoikin pelkäävänsä Punahilkkaa. Vai niin, tuumi Punahilkka, siinäpä taisikin olla selitys moneen asiaan. Vielä Susi sanoi, että hänen aiemmissa hilkkasuhteissaan hilkat olivat aina katsoneet Sutta ylöspäin, mutta Punahilkkapa ei sitä tehnyt. Punahilkka sanoi suoraan, mitä ajatteli ja kyseenalaisti monia entisiä itsestäänselvyyksiä. Se oli Sudelle uutta ja ennen kokematonta. Se pelotti ja samalla kiehtoi häntä.

Eiväthän tuollaiset pelon ilmaukset Punahilkasta mitenkään mukavilta tuntuneet. Ei hän halunnut olla pelottava; olipahan vain sellainen kuin oli. Taas vahvistui Punahilkan käsitys siitä, ettei tästä suhteesta kovin pitkäaikaista kehkeytyisi. Lähtökohdat olivat täysin väärät. Mutta vielä olisi yksi yön tietämä tässä pesässä vietettävä, minkäs sille mahtoi. Apeissa tunnelmissa Punahilkka paneutui nukkumaan.