Itsenäisenä itsenäisessä Suomessa

 

Varhain itsenäisyyspäivän aamuna, kun talven ensimmäiset hiutaleet hiljalleen leijailevat alas taivaalta peittäen mustan maan pian valkoiseen vaippaansa, johtuu minunkin mieleeni pohtia, mitä itsenäisyys juuri minulle tarkoittaa ja merkitsee.

Voisin ylistää monisanaisesti menneitten sukupolvien työtä ja uhrauksia itsenäisen ja vapaan maamme hyväksi, ja minulle nyökyteltäisiin hyväksyvästi: juuri noinhan se on. Tai voisin katsoa asiaa ainoastaan omasta näkökulmastani, ja silloin voisi tulla jo muutama nuhteleva päänpudistuskin: ei sentään kaikkea pitäisi sanoa noin suoraan.

Teen kompromissin ja yritän käsitellä tasapuolisesti tai edes jonkin verran molempia osa-alueita, sillä ilman toista jää toinenkin vajavaiseksi: vähän kuin parisuhteessa.

Heräsin tänä aamuna turvallisessa, lämpimässä asunnossa hyvin nukutun yön jälkeen. Ei ollut yöllä tarvinnut kiirehtiä pommisuojaan sireenien ujellus korvissa soiden. Aamupalakseni sain syödä, mitä halusin, tai mitä sinne eilen olin kauppareissullahankittu. Sähköä ja vettä oli saatavilla, eikä tarvinnut sytytellä savuttavaa nuotiota märistä puista vuotavassa telttakatoksessa lumen ja pakkasen ahdistaessa.

Sain käydä lämpimässä suihkussa ja pukeutua puhtaisiin vaatteisiin. Saatoin vain kuvitella, jos sellainen kuvitelma olisi mieleeni sattunut putkahtamaan, miltä tuntuisi huuhtoa unisia silmiään jääkylmällä vesitipalla tai pitää päällään ne samat vaatteet, jotka pesemättöminä, liasta kankeina toimittivat myös yöpuvun virkaa.

Aamutoimien jälkeen istahdin autooni ja ajelin pitkin hyvin hoidettuja teitä määränpäähäni. Välillä pysähdyin huoltoasemalle tankkaamaan autoni, sillä polttoainetta riitti niin minulle kuin myös kaikille muille tarvitseville.

Yhtään aasia tai hevosta en matkalla nähnyt, vaan kaikki kulkivat jollakin moottoriajoneuvolla. Näin juhlapäivänäkin kulkijoita näkyi olevan liikkeellä runsaasti, sillä jokaisella meistä on laissa säädetty oikeus liikkua vapaasti kenenkään estämättä ja lupalappuja tarkastuspaikoilla esittämättä. Siinä ajellessani panin merkille myös, että monen talon pihalla liehui sinivalkoinen ristilippu juhlapäivän kunniaksi.

Kun palasin kotiin, sain sen seinien suojissa olla juuri niin kuin halusin. Läppärini odotti pöydällä, ja kohta sen ääreen kävinkin. Sähköpostia ei ollut tullut, mutta en epäillyt, että se olisi puuttunut sensuroinnin takia. Sain vapaasti lukea, mitä mieltä muut ihmiset olivat maailman tilasta tai asioista yleensä.

Ja nyt saan tässä itse kenenkään estämättä käyttää oikeuttani sanoa mielipiteeni mistä asiasta tahansa. Minulla on aikoinaan ollut oikeus ja mahdollisuus käydä koulua ja hankkia sieltä ne perustaidot, jotka tämän kaiken mahdollistavat.

Tuohon kaikkeen ja paljoon muuhunkin minulla ja kaikilla meillä suomalaisilla  on yhtäläinen, jakamaton, itsestään selvä oikeus, tai niin ainakin kuvittelemme. Tuon meille itsestään selvän oikeuden ovat vanhempamme ja isovanhempamme meille työllään ja uhrauksillaan lunastaneet ja tietenkin toivoneet, että me sitä arvostaisimme ja oikein käyttäisimme, niin että se kantaisi runsaan ja kauniin hedelmän.

 

Heräsin tänä aamuna tyytyväisenä ja tyydytettynä lämpimässä vuoteessa miehen sylistä. Minulla, itsenäisellä vapaalla naisella on oikeus itse päättää, mitä haluan. Saan päättää, menenkö naimisiin vai elänkö yksin. Koulutus ja oma ammatti takaavat toimeentuloni, niin etten ole riippuvainen miehestä. Minua ei myöskään ole lapsena naitettu väkisin vanhalle miehelle, vaan olen itse saanut valita aviopuolisoni.

Se, että avioliitto ei sitten osoittautunutkaan onnen tyyssijaksi, ei ollut katastrofi, vaan taaskin sain valita, jäänkö siihen vai jätänkö kaiken taakseni. Sukupuolielimiäni ei lapsena ole silvottu miehen vaatimuksesta ja silkasta tietämättömyydestä, vaan saan nauttia siitä, että olen nainen, en ainoastaan miehelle tyydytystä tuottava objekti.

Tyytyväisenä istahdin autooni ja ajelin kotiin. Sain jättää taakseni miehen huusholleineen. Minulle ei kuulunut tipan tippaa, miten tai milloin hän sänkynsä petaisi, tiskinsä tiskaisi, asuntonsa siivoaisi. En tarvinnut kyytiä kotiin, en tarvinnut apua tankkaamisessa, vaan kaikesta suoriuduin itse.

Minua ei myöskään myöhemmin julkisesti kivitettäisi kuoliaaksi fyysisten ja seksuaalisten halujeni tai niiden ilmaisun vuoksi. Joku pikkusielu, uskonnollinen fanaatikko, ahdasmielinen moralisti tai muuten vain omaan elämäänsä tyytymätön kateellinen voisi sitä yrittää, mutta laki suojaisi minua.

 

Niin, on hienoa olla vapaa, itsenäinen, suomalainen nainen vapaassa, itsenäisessä Suomessa itsenäisyyspäivänä armon vuonna 2011!