Myös seuraavaa viikkoa olisi voinut luulla ”naistenviikoksi”, ellei sen viimeistä postausta olisi tehnyt yhteisön kaksilahkeinen, joka ei oikein osannut päättää, pysyisikö porukassa vai sanoutuisiko siitä irti. Pää kääntyili sinne tänne kuin tuuliviiri, ja nenä haisteli ja nuuski jokaista lausuttua sanaa ja luultavasti tavuakin yrittäen etsiä niistä salattuja merkityksiä, joita ilkeät kanssaihmiset niihin olivat piilotelleet. Mutta palataan tuohon postaukseen myöhemmin, kun naisväen sanomiset on lukaistu ja niiden sanoma tulkittu joko oikein tai väärin.

Viikon aloitti yhteisön ”vanhin” (kait) muistelemalla kansakouluaikojaan ja jotakin siellä oppimaansa laulua. Muisteltu laulu olisi kuitenkin pitänyt klikata auki, ja siihen ei Kärpäsellä riittänyt viitseliäisyyttä. Ja miten se muutenkaan Ammu -vainaan äänellään mitään olisi kyennyt laulamaan? Olisiko mahtanut edes koko laulua osata, tuskinpa vaan.

Niinpä se hiljaisissa hengin hipsi seuraavaan postaukseen. Siinä oli kuva kauniista sinisestä kukkasesta ja vain muutama sana. Yhteisön admin vietti nimipäiväänsä ja sai nyt UPK:lta onnittelut, joihin sitten muutamat muutkin kommenttien kautta osallistuivat.

Yhteisön guru oli kesällä lähdössä ulkomaille ja jo hyvissä ajoin kertoili hän asuinpaikkansa osoitteen niille, joita kukaties kiinnostaisi tulla laulaa lurittelemaan serenadeja hänen ikkunansa alle. Tarina ei kerro, montako trubaduuria kyseisenä ajankohtana kyseisen ikkunan alla kokeili onneaan, mutta eihän kaikkea tarvitse kaikille kertoakaan. Salaperäisyyden verho se on, joka kiinnostuksen herättää.

Seuraavassa postauksessa saatiin kuulla hiukan nimiasiaa ja nimien historiaa. Jäljet johtivat tässäkin tapauksessa sylttytehtaalle eli deittisivustolle, jossa yhteisön jäsenet alun perin olivat toisensa treffanneet, kuka milläkin tasolla.

Vielä saivat halukkaat ja kiinnostuneet nähdä ja kuulla koiranhaukuntaa. UPK esitteli videota, jolle oli kuvannut luultavasti omien koiranpentujensa alkutaivalta. Vaikka Kärpänen pitääkin eläimistä, niin kuin monesta muustakin asiasta, alkaa sitä heti tökkiä, kun asiaa pitäisi tutkia tarkemmin videolta tai sivulle linkitetystä osoitteesta.

Se ei voi mitään ajatukselle, että tuollaisilla konsteilla on ikään kuin yritetty paikata ja parsia kokoon omaa, jotenkin puutteelliseksi jäänyttä postausta. Asian ei toki oikeasti tarvitse olla näin. Vika onkin varmaan Kärpäsen omassa päässä, kun ei se lähes aivottomana oliona ymmärrä tällaisia hienouksia ja niiden suomia mahdollisuuksia laajentaa aihetta aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Vielä koetti admin saada laumaansa innostumaan postailusta aloittamalla ketjukirjoituksen. Sehän ei tosin varsinaista postailua lisännyt, vaan kasvatti lähinnä aloituspostauksen kommenttimäärää, uusi jatko kun aina lisättiin kommenttiosaston kautta tarinaa.

Kärpänen tuumailee mielessään, että tuollainen yhdessä laadittava tarina olisi ehkä parempi laatia niin, että sitä voisi jatkaa ja myös muokata aina suoraan aloitukseen tarvitsematta ensin klikata itseään kommentteihin nähdäkseen mitä muut ovat lisänneet. Tällä tavoin koko tarina olisi myös nähtävillä koko ajan, nythän siitä näkee vain aloituslauseen. Myös mahdolliset päällekkäisyydet ja eri suuntiin lähtevät juonenkäänteet voisi helposti korjata tai muokata yhteneväisiksi, mikäli tarinasta haluttaisiin sujuva ja soljuva esitys.

Miten sellainen kirjoitus käytännössä toteutettaisiin, siihen ei Kärpänen puutu. Sen järki ja käsityskyky eivät yksinkertaisesti riitä sellaiseen, joten se jättää asian pohtimisen itseään viisaammille, joita pikkuyhteisössä näyttää kyllä riittävän ihan omiksi ja vähän muidenkin tarpeiksi.

Tarinalle näytti kyllä tulleen jatkoa, mikäli kommenttien lukumäärää on uskominen. Mutta Kärpänen luulee kyllä, että useimmille lukijoille kävi kuten sille itselleen. Se ei viitsinyt klikata kommentteja auki nähdäkseen, miten juoni alkoi kulkea. Niinpä se ehkä ansiokkaastakin tarinasta luki vain ensimmäisen, postauksessa näkyvillä olevan aloituslauseen.