Myös seniorisarjaan kuuluva TKO toivoi lisää lämpöä asuntoonsa. Aiemmin oli talossa tarjennut hyvin, mutta jokunen aika sitten oli talon putket uusittu. Samalla oli asennettu nykyrakennussäädösten mukainen (Kärpäsen huom!) ilmanvaihtojärjestelmä, ja sen myötä oli saatu sanoa hyvästit lämmölle.
Hiukan oli auttanut, kun säätöjä oli tarkistettu, mutta edelleen olivat villasukat ja paksu villaröijy tarpeen. Edes asunnon alapuolinen sauna ei kylpemispäivinä puskenut asuntoon lisää lämpöä, kuten olisi voinut odottaa, vaan paras apu oli tässäkin oma apu: villaiset tamineet ja kuumat totit (Kärpäsen huom!).
PA tuntui löytäneen vihdoinkin hengenheimolaisen lämpöasiassaan. Ihan kuulostivat TKO: n ongelmat samanlaisilta, joita PA: n talossa oli. Syyksi epäili hän samaa katalaa, uutta ilmanvaihtajaa, joka täydellä teholla puuskuttaessaan aiheutti vetoa ja kylmän tuntemuksia. Toivossa sentään saattoi elää, että kojeen säätö myös PA: n talossa poistaisi edes osan ongelmista.
Mutta sitten puhui varsinainen KKK (kylmän karaisema kommentoija). Kun hän luetteli lämpötiloja, joissa itse ”viihtyi” kesät talvet, alkoi siinä varmasti jo viluisempia heikottaa. Päälle päätteeksi kertoi tämä sankari, että pelkässä t-paidassa hillui hän sisätiloissa. Kun vieraiden takia oli joskus nostettava lämmöt inhimilliselle tasolle (Kärpäsen huom!), oli se lähes kuolinisku asunnon haltijalle. Sen sijaan ”normaalioloissa” eli reilusti alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloissa karttoivat kaikki mahdolliset taudit tätä hurjapäätä. Huh- huh, täytyy jo Kärpäsenkin huoahtaa ja pyöräyttää suuria verkkosilmiään pari kierrosta ympäri.
PA oli samaa mieltä siitä, että t-paitaa enempää ei kotona pitäisikään joutua päälleen pukemaan. Lämpötilat sääti tietenkin jokainen itselleen sopiviksi. Ongelma oli kuitenkin siinä, että asunnon lämpötilaa ei saanut nostettua sille tasolle, että siellä olisi paitasillaan tarjennut. Villaista oli etsiskeltävä ylleen, ja sittenkin tuppasi palelemaan.
VL kertoi, että hänen kotinsa lämmitettiin maakaasulla. Siinäkö siis salaisuus, kun lämpötila pysytteli tasaisesti kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella (Kärpäsen huom!). Lämmöstä huolimatta palelivat VL: n jalat, sillä huonoa verenkiertoa ei paremmaksi saanut, vaikka patterin kuinka kuumalle olisi kääntänyt. Makuuhuonetta ei VL lämmittänyt lainkaan, vaan nukkui hyvin ja sikeästi paksun peiton alla.
PA ihasteli VL: n olosuhteita. Mutta kerrostaloissa oli toisin. Vanhukset värjöttelivät vilttiensä alla kylmissä asunnoissa, kun termostaatit oli säädetty tietyille asteille, joihin asukas ei voinut vaikuttaa. Miksi ihmeessä ei lämpöä voinut jakaa enemmän? Kyllä hikipäässä asujat varmasti osaisivat ja haluaisivatkin lämpötiloja sitten alentaa.
Tähän asti olivat kaikki vain kertoilleet omia kokemuksiaan erilaisista asumislämpötiloista. Kukaan ei vielä ollut puuttunut siihen, mistä kaikki oikein johtui. Oli jo aikakin saada teoriaa käytännön rinnalle oikein aimo annos, ja sitä tarjoili tietenkin VRK. Laajasti hän kuvaili lämmityssysteemin vedenkiertojärjestelmää ja sen toimivuutta. Mukaan saatiin niin haistelijat kuin kait maistelijatkin (Kärpäsen huom!). Summa summarum: ongelma oli ikuinen, ja ihmisluonto vallitseviin olosuhteisiin tyytymätön aina ja iänkaiken. Ei siitä mihinkään päästy.
PA nyökytteli tyytyväisenä päätään. Oli hänenkin talossaan lämpötiloja nostettu ja paineita säädelty. Sillä olikin saatu selvä apu asiaan. Mutta tällä hetkellä oltiin taas tilanteessa, että kaikkia palelsi. Lämpö tuntui mystisesti hävinneen harakoille.
VV oli tässä vaiheessa mitä ilmeisimmin saanut oman vilutuksensa kuriin ja kehotti PA: a nyt asiallisesti ryhtymään kylmissä vesissä kylpijäksi. Sen pitäisi aktiivisesti harrastettuna karkottaa kylmäntuntemukset taivaan tuuliin. Yleisesti ottaen, jos patterien säädöt olivat kohdillaan, ei niitä tarvinnut erikseen tämän tästä rukailla. Julkisena salaisuutena kertoi hän vielä, että pattereissa oli olemassa eräs tietty näpykkä, josta kääntämällä saatiin vielä lisälämpöä huoneisiin. Sitä vain ei ollut tarkoitettu asukkaiden itsensä käänneltäväksi.
Sopivana käytännön neuvona ja toimenpiteenä kannattaisi PA: n hankkia aivan tavallinen ajastimella varustettu sähköpatteri, jolla saisi huoneisiinsa lisälämpöä siihen aikaan kuin itse halusi. Kulutukseltaan sellainen ei ketään vararikkoon veisi, kunhan käyttäjä ymmärtäisi jotakin termostaatin päälle.
Kovin riemumielin ei PA annettuja vinkkejä ottanut vastaan. Ei olisi hänestä kylmään kylpyyn nyt eikä koskaan. Ja mitä hänestä, mutta ne palelevat mummelit. Avantoonko heidät piti komentaa lämpöä luittensa ympärille hakemaan ja sen jälkeen lisää vilttikerroksia niskaan! Ei hyvältä kuulostanut, ei tosiaankaan.
Jokaisesta VV: n ehdotuksesta löysi PA jotakin kielteistä tai käyttökelvotonta. Kärpäselle tuli tunne, että tässä nyt PA hiukan maksoi pottuja pottuina, sillä olihan VV: n kanssa väännetty peistä milloin mistäkin asiasta. Saatuaan kylmää vettä niskaansa useamman ämpärillisen verran (Kärpäsen huom!), tyytyi VV toteamaan, että sitten olivat hyvät neuvot vähissä. Sisäinen villapaita taisi olla enää ainoa kokeilukelpoinen konsti, minkä tähän hätään keksisi.
Kuin pisteeksi iin päälle riensi vielä PUPK kohmeisin sormin kirjoittamaan, miten hän tällaiset ongelmat ratkaisi. Ensinnäkin hänelle riitti mainiosti pari piirua alle kahdenkymmenen asteen oleva lämpötila. Ja kylmään oli vastattava kylmällä. Palelevana vain jääkylmään suihkuun useammaksi minuutiksi, niin johan lähti vilutus! Kyseistä konstia oli PUPK viimeksi kokeillut kirjoituspäivänä, niin että tieto oli todella tuoretta ja eksaktia. Toki saattoihan olla, että aivan kaikille ei tämä konsti sopinut, mutta PUPK vannoi sen nimeen. Niin tuntui mukavalta, että!
Kommentit