Jos Orvokki odottaa, että Markku istahtaa sängyn laidalle, pyytää Orvokin viereensä ja alkaa rauhallisesti selittää, mitä kaikkea tuon tavarapaljouden taakse kätkeytyy, hän erehtyy. Markku on liian raivostunut kyetäkseen sanomaan ainuttakaan järjellistä sanaa. Orvokki on saanut selville salaisuuden, jota Markku on varjellut tulemasta julki. Sillä mielessään hän on päättänyt, niin typerää ja lapsellista kuin se onkin, ettei koskaan puhu kenellekään mitään Sirkasta, Eskosta, pienistä kuolleista kaksostytöistä ja ensimmäisestä avioliitostaan. Tai ehkä sentään tulevalle vaimolleen, mutta vasta sitten, kun asia oikeasti tulee ajankohtaiseksi.

Ei Markku koskaan ole tarkemmin ajatellut, miten hän kykenee salaisuuden säilyttämään. Ehkä hän on luottanut hyvään onneen tai muitten ihmisten sinisilmäisyyteen. Ehkä sekin, että hän oli kiireellä viemässä Orvokkia alttarille, on ollut alitajuista pelkoa siitä, että Orvokki saa selville jotakin sellaista, jonka vuoksi ei enää haluakaan avioitua Markun kanssa. Jos oltaisiin jo naimisissa, ja lapsiakin kukaties olisi siunaantunut, olisi Orvokin paljon vaikeampi lähteä, vaikka Markun entisestä elämästä paljastuisi millaisia peikkoja.

Mutta nyt taitaa käydä niin, että Orvokki lähtee. Se pelottaa Markkua, ja jossain sisimmässä alkaa hiljalleen nousta esille katumus siitä, ettei ole kertonut Orvokille kaikkea. Mutta eihän hän oikeastaan mitään valehdellutkaan ole! Se, ettei kerro kaikkea, ei ole Markun mielestä varsinaisesti epärehellisyyttä. Orvokki ei voi siis syyttää häntä valehtelusta, huomaa Markku, ja uusi raivo alkaa nousta hänen sisällään.

Orvokki tässä on syyssä, kun on mennyt ilman lupaa penkomaan hänen tavaroitaan. Hän olisi kyllä kertonut kaiken aikanaan, kunhan Orvokki vain olisi malttanut odottaa. Kun tuttu toimintamalli taas alkaa pyöriä Markun päässä, saa hän siitä uutta voimaa. Ihmisellä on asioita, joita ei ensimmäiseksi halua kertoa kaikille. Orvokki syyttäköön itseään, että pääsi selville Sirkasta ja Eskosta tällä tavoin. Uteliaisuus sai karvaan lopun.

Vähitellen Markku kuitenkin rauhoittuu, samoin Orvokki. Mutta asioitten selvittelystä ei tänä iltana tule mitään. Vähin äänin paneudutaan yöpuulle. Orvokki ei halua nukkua Markun kanssa samassa vuoteessa, vaan sijaa itselleen nukkumapaikan olohuoneen sohvalle. Hän tuntee itsensä verisesti loukatuksi. Kaikki kauniit unelmat ovat saaneet äkillisen, karmean lopun…