Lauantainaki oli melekosen kuuma päivä ainaki näillä nurkilla. Mää innostun pesemään taas pyykkiä, ku ne sai hyvin kuivaks ulukona naruilla. Mistä sitä pyykkiä taas oikeen oli siunaantunuki monta koneellista? Mulla on onneks semmonen kone, ettei se pyöritä sitä pyykkisatsia tuntitolokulla. On siinä tietysti semmosiaki ohojelmia, jotka kestää ikuisuuven, mutten mää niitä käytä oikeestaan koskaan. Mää pesen riepujani sen verran tiheään, ettei mun tartte pyörittää niitä koneessa tuntikausia.

Joskus mää pesen yheksänkympin ohojelman, ku se kuulemma on hyväks koneelle. Siihen mää lätkäsen sitte pöytärätit, niin saa neki joskus oikeen kunnon pesun. Mullon tapana kerätä niitä rättejä isompi satsi, ettei ihan tyhyjää konetta tarvihte pyörittää. Siinä tuloo sitte kaks kärpästä yhellä iskulla.

Miten mää taas kirijotan tuosta pyykkäyksestä. Ihan ku mun elämässä ei mitään muuta oiskaan. Vaikka kukas sen ny niin varmaks tietää, kuinka ykstoikkosta mun elämäni oikeestaan onkaan. Mää pesen vaan täällä pyykkiä, oikeaa tai virtuaalista päivästä toiseen. Mitään muuta ei mun kurijaan elämääni sisälly. Sitte mää kuvittelen olevani joku ihan muu, joka mukamas käy töissä ja vapaa-aikanaan kulukoo kesäteattereissa ja myy rompetta kirpparilla.

Mutta jos se kaikki onki ihan potaskaa? Jos mun mielikuvitus vaan lentää vilikkaasti ja keksii mulle millon minkäkilaista tekemistä. Täällä virtuaalimaailmassahan se on ihan mahollista. Ei kukaan tiijä täällä toisesta oikeestaan yhtään mitään aivan taatusti. Täällähän voi puhua ummet ja lammet ja sitte jos rupeaa takamuksia polttelemaan, niin voi häipyä ku pieru Saharaan eikä kukaan tiijä, mihin häipy.

Kyllä täällä varmaan moni niin tekööki. Ne keksii itelleen haamuelämän ja alakaa elää sitä täällä virtuaalimaailmassa. Jos on oikeen hyvä mielikuvitus, niin semmosesta elämästähän saa vaikka minkälaisen. Täytyyki olla tarkkana, ku seuraavan kerran törmää johonki erikoiseen juttuun. Olokaa teki!

Joskus puolenpäivän jäläkeen mun oli taas uskottava, ettei päätauti mee ohi tavallisilla ropeilla. Mää otin mikreenilääkkeen ja kohta helepotti. Oli se taas autuaallinen olotila sen jäläkeen. Mää olin ku toinen ihiminen.

Mulla riitti niijen pyykkien kans hommaa iltaan asti. Mää pesin pari tyynyäki, ku oli niin hyvä kuivausilima. Ei ne ihan kuiviks pihalla tullu. Mun piti ottaa ne illalla sisälle ja pistin ne sitte parvekkeelle yöks. Se oli kyllä vikatikki. Yöt meinaan alakaa olla jo niin kosteita, että ne puolikuivat tyynyt kostu vaan siinä tellingillä yön aikana. Mutta olihan niillä seuraava päivä taas aikaa kuivaa, ku helle vaan jatku.

Oli pitkästä aikaa mukavaa viettää koko viikonloppu kotosalla. Sain tehtyä kaikenlaista ja tuli vähä levättyäki. On tää kesä vaan ihanaa aikaa! On tää!