Sekä Siiri että Maiju menestyvät koulussa hyvin, menevät lukioon ja aikanaan kirjoittavat ylioppilaiksi hyvin arvosanoin. Kalle on kaiken aikaa ollut kovasti tyttöjen kouluttamista vastaan. Hänen mielestään se on turhaa rahan- ja ajanhukkaa. Töihin vain ja omaa leipää ansaitsemaan heti, kun pakolliset koulut on käyty.

Leena ei kuitenkaan ole antanut tässä asiassa periksi, vaan tytöt ovat saaneet käydä koulunsa ja jatkaa lukion jälkeen lukujaan vielä yliopistossa. Leena haluaa tarjota lapsilleen paremmat lähtökohdat elämään kuin itse on saanut. Ei Leena kylläkään voi sanoa, etteivät hänen vanhempansa olisi kannustaneet häntäkin opintielle. Mutta Leenalla ei ollut lukuhaluja.

Kun hän peruskoulun jälkeen sai vakituisen työpaikan pienestä tehtaasta omalta paikkakunnalta, tuntui se niin hienolta asialta, että kaikki muu kalpeni sen rinnalla. Sitten tuli kuvioihin Kalle ja avioliitto hänen kanssaan. Kun lapset sitten syntyivät vuoden välein, ei Leena enää ajatellutkaan mitään muuta, kuin että saisi pitää työpaikkansa. Se turvaisi hänen ja tyttöjen elämän ainakin jotenkin, jos Kalle yllättäen sanoutuisi irti isänroolistaan.

Työnpaikkansa on Leena saanutkin pitää, vaikka moni muu joutui lähtemään, kun työtekijöitä irtisanottiin ja yritystä saneerattiin kovalla kädellä huonoina talousvuosina. Siinä on ehkä ollut apuna juuri Leenan turvaton asema, joka on kaikkien tiedossa pienellä paikkakunnalla. Lisäksi on Leena aina hoitanut työnsä hyvin. Hän on ollut säntillinen ja tarkka työntekijä, jolla ei turhia poissaoloja ole ollut. Työnantaja on arvostanut Leenan työpanosta, ja Leena vastavuoroisesti ollut työnantajalleen uskollinen.

Kun tytöt lähtevät opiskelemaan yliopistoon toiselle paikkakunnalle, on koti äkkiä entistäkin hiljaisempi. Usein Leena on siellä iltaisin aivan yksin. Joskus hän lähtee elokuviin tai jonkun ystävättärensä kanssa kävelylle, mutta muutoin kuluvat illat kotosalla käsitöitä tehden ja lukien. Leenasta on tullut oikein himolukija. Hän käy täydentämässä kirjavarastoaan kirjastossa parikin kertaa viikossa.

Lukiessaan Leena uppoutuu täysin uusiin maailmoihin, joista kirjat hänelle kertovat. Hän unohtaa oman, melko ankean elämänsä ja eläytyy kirjojen henkilöiden elämään. Joskus hän löytää heistä myös kohtalotovereitaan. Sen huomaaminen, ettei ole yksin ongelmineen, tuo Leenalle lohtua, vaikkei se poistakaan sitä tosiasiaa, että kaikki, koko elämä olisi voinut hänenkin kohdallaan mennä aivan toisella tavalla…