Seuraavana päivänä ei mies enää soittanut. Tosissaan näytti olleen, kun yhteydenpidon oli sanonut lopettavansa. Minkäpä sille sitten mahtoi, huokaisin ja ajattelin poistaa koko miehen ajatuksistani niin nopeasti, kuin siihen vain kykenisin. Itse en aikonut katkennutta yhteyttä enää yrittää saada toimivaksi. Ensinnäkin mies oli ollut aloitteentekijä, ja toisekseen mielialani ei ollut sellainen, että olisin jaksanut ryhtyä solmimaan yhteen erilleen joutuneita langanpäitä.
Tässä iässä ei mitään tarvinnut yrittää enää epätoivon vimmalla koossa pitää. Sellainen ei onnistuisi kuitenkaan. Aikuiset ihmiset tekivät omia ratkaisujaan. Turha kenenkään päätöksiä oli yrittää muuksi muuttaa.
Kun ei puheluita enää tullut, ajattelin, että mies nyt oli sanottavansa sanonut ja sillä hyvä. Tietysti minua myös vähän harmitti, että kaikki loppui kovin lyhyeen kuin kanan lento. Oli meillä sentään ollut monta mielenkiintoista keskustelua, yhteisiä asioita tuntui olevan kosolti ja puhumista ja mieliptieenvaihtoa oli riittänyt jokaiseen puheluun yllin kyllin.
Tärkein asia, joka meitä oli mielestäni pitänyt samojen linjojen päässä, oli menneen elämän raskas kokemus ja menetys. Se oli ollut käänteentekevä seikka omassa elämässäni. Mies oli kokenut saman, joten hän hyvin ymmärsi tunteeni ja kaipaukseni.
Mutta en minä asialle nyt mitään mahtanut. Minä jatkaisin elämääni omalla suunnallani ja mies omallaan. Tiemme tuskin koskaan risteäisivät tämän enempää. Mutta kylmässä ja kolkossa maailmassa ei ainakaan minulla ollut ystäviä ja luotettuja ihmisiä liikaa. Mies oli tuohon harvaan joukkoon tuonut mukavan ja kaivatun lisän. Nyt se lisäosa näytti kuitenkin poistuneen kokonaan.
Mutta kuinkas kävikään? Muutaman päivän kuluttua pirahti kännykkäni taas eräänä harmaana iltapäivänä. Näytössä oli minulle vieras numero. Mikään tallennettu numero se ei siis voinut olla. Vastasin kuitenkin, sillä jos se olisi vaikka lehtimyyjä, osaisin kyllä sulkea puhelimen hyvin äkkiä. Kun linja avautui, kuulin korvissani miehen tutun äänen. En ennättänyt edes ihmetellä miehen soittoa tai äkillistä mielenmuutosta, kun tämä jo oma-aloitteisesti kertoi, ettei pyhistä päätöksistään huolimatta kuitenkaan voinut olla minulle soittamatta. Minä tietenkin ilahduin soitosta. Siitä alkoi välillämme ystävyys, joka jatkuu vieläkin.
Kommentit