Mun ristiretki sen kun jatkuu. Plokisti, joka uskoo ku kirveen silimään Vuodatuksen pilipalitilastoon ja poisti plokistaan kommenttimahollisuuven, kirijotti jossaki postauksessaan näin:

”Kun lähden kaukomatkalle (päivämäärät poistettu) en aio päivittää blogia. Silloin nähdään myös minkäverran on lukijoita.”

Jaa-a, tällä plokistilla on varmasti hyvä, mutta kumman lyhyt muisti. Pitäsköhän vähä tarkistella, mitä on tullu julukisesti sanottua. Nimittäin tuo matka on alakanu ja kestänyki jo jonku aikaa. Postaaja ei oo kumminkaan uhkauksestaan/lupauksestaan huolimata malttanu pysyä irti virtuaalikynästään, vaan on postannu ainaki kolome, nelijä kertaa jo kuulumisiaan matkalta.

Ei siinä mitään. Totta mooses niin saa tehä, ku omasta matkasta ja omasta plokista on kysymys. Siellä, niin ku kyllä joka paikassa muuallaki saa seisoa vaikka päällään tai yhen sormen varassa, jos siltä tuntuu. Eikä siinäkään mitään ihimeellistä oo, jos postaaja onki tullu uusiin aatoksiin matkallaan ja päättäny sitteki päivittää plokiaan. Mielesä saa ihan vapaasti muuttaa, ku ei se ketään vahingoita.

Jutun juuri onki tässä se, että olis ollu viksua jättää kokonaan sanomata, ettei aio postata sillon ja sillon, ku ei asiasta kerran voinu olla aivan vissi ja varma. Sillon ei tämmöset pilikunviilaajat niin ku mää ois päässy kääntelemään puukkoa haavassa. Tai jos olis tullu sanottua semmosta, mikä sitte ei pitänykään paikkaasa, ois voinu postauksessaan sanoa, että mää muutinki mieleni, ku teki niin kovasti mieleni kirijottaa. Niin mää olisin teheny, mutta määhän oonki Mää enkä mikään Muu.

Jos tuo plokisti ny seuraa ”tilastoaan”, niin tänään on silläki varmaan riemun päivä. Mun tilastoni näyttää nimittäin tähän aikaa päivästä jo yli nelijäätuhatta kävijää, vaikka tovellisuuvessa niitä on ollu muutama. Niin että onnea vaan!