KHÄ: n postaus itsessään käsitteli menneitten vuosikymmenten muotia kuvineen kaikkineen. Siinäpä olikin oivallinen aihe, joka kirvoitti muistoja ”vanhoilta hyviltä ajoilta”. Ensimmäisenä muistilokeroidensa sokkeloita ehätti penkomaan itse VRK, joka ilman mitään googletuksia läväytti esiin koko menneitten vuosikymmenten muodin kirjon hiusvoiteita ja kangaslaatuja myöten. Ensin hän tietenkin kaiholla muisteli noita kultaisia vuosia, jolloin naiset olivat Naisia ulkomuotoa, pukeutumista, käytöstä ja tuoksuja myöten.

Arvatenkin VRK tunsi suurta kaipausta ampiaisvyötäröiden, kirsikkaisten geishasuiden, nailonsukkien, piikkikorkokenkien ja Tosca –hajuvesien? iäksi kadotetulle aikakaudella, josta enää ajan kultaamat muistot olivat jäljellä.

Kärpänen kyllä arvelee, että VRK: n muistot olivat todella melko leveällä kultareunuksella silattuja, sillä noihin aikoihin taisivat useimmat kauniimman sukupuolen edustajat ainakin maaseudulla saapastella linttaan astutuissa kengissä tai kumisaappaissa pitkin kuraisia kylänraitteja lähinnä navetalta ja Tummelilta tuoksahtaen. Maalikylissä saattoi joku vetää jalkaansa ihka oikeat nailonit, joita sitten varjeltiin silmäpaoilta ja paikkailtiin kynsilakalla. Mutta mistäpä Kärpänen sitä niin varmasti tietäisi, saati muistaisi, kun itse taisi vielä noihin aikoihin olla pelkkänä margariinipakettina kaupan hyllyllä.

Kun VRK siirtyi esittelemään ase- ja lentokonearsenaalia, vetäytyi Kärpänen hiljakseen takavasemmalle, sillä niistä asioista, kuten monista muistakaan ei se ymmärrä enempää kuin sika pohjatuulesta. VRK sai kuitenkin tietämyksellään ajetuksi kolostaan esiin myös AMP: n, sillä eihän se nyt sopinut, että VRK yksin olisi kaiken hameväen huomion osakseen saanut (Kärpäsen huom!).

”Poikien” asiantuntemus sai kuitenkin KHÄ :ltä varauksettoman ihailun osakseen, ja se taas kirvoitti AMP: n kertoilemaan hiukan asioiden taustoja vaatimattomuus verhonaan. Vielä hiukan lisäkannustusta KHÄ :ltä, ja jo saatiin asioista luotettavaa todistusaineistoa, jota halukkaat saattoivat piipahtaa tutkimaan AMP: n blogista.

Nyt heräsi VV: kin. Hän muisteli nähneensä jonkun ”poikien” mainitseman vempeleen aivan lähivuosina jossakin kulkuteittensä varrella. Olikohan se siellä vielä? Ja taas aukeni VRK: lle oiva tilaisuus päästä esittelemään googlettamatonta yleistietouttaan, jonka tilaisuuden hän myös heti hyödynsi.

Asiaa tarkensi AMP, joka oli kai jostain noilta tienoilta kotoisin ja siis ilmeisesti tunsi paikat kuin omat taskunsa. Liekö hameväkeä liehakoidakseen vai VRK: ä provosoidakseen heitti hän kehiin maan mainiot perinnetuotteet, joita noilla kulmin myös valmistettiin. Jos kyseessä oli pikkuprovosointi, onnistui se taas paremmin kuin hyvin. Kohta saatiin lukea, mitä kaikkea kyseisellä seudulla oikein olikaan valmistettu, ja miten se kukaties oli liittynyt VRK: n elämään. Jopa kilpaileva yritys sai maininnan aivan sivumennen.

Mutta sitten puuttui asiaan eli varsinaiseen postausaiheeseen AVK omine kokemuksineen. Saumallisten nailonsukkien vannoutunut ihailija vaikutti myös AVK olevan. (Ilmankos hän monta kertaa tuntui saavan suopeita katseita osakseen VRK: n suunnalta (Kärpäsen huom!), joka myös aikaisempien sanomistensa perusteella mielellään silmäili sääriä, joita saumasukat verhosivat).

Kuusikymmentäluvun muoti tuli nyt kaikille selväksi AVK: n selonteon perusteella. Mutta taas ”tiesi” VRK paremmin. Vasta vuosikymmenen lopulla tuli tuollainen naistenmuoti yleiseksi. Oikein esimerkinkin VRK kertoi muistinsa tueksi. Tästä tietoiskusta ei AVK kuitenkaan lannistunut, vaan esitteli uudemman kerran silloisen garderobinsa sisältöä. Kyllä sieltäkin löytyi yhtä jos toista muodikasta, etunenässä mokkanahkaisia minihameita ja hapsuliivejä. Kerniset, pakkasessa koppuroiksi kovettuvat takit ja liivit olivat myös nuorten suosiossa tuohon aikaan, ja myski oli olevinaan hyväkin tuoksu silloin.

Vaan eipä sopinut VRK: lle se, ettei hän saanut sanoa viimeistä sanaa muotiasiassa. Voi, voi, hapsullisia vaatteita olivat nuoret käyttäneet jo ties miltä vuosikymmeneltä asti, etteivät olisi ihan punanahkojen perua! Seuraavaksi hyppäsi VRK jo tuonaikaiseen musiikkiin aivan kuin peläten, että ellei tietoaan tähän nyt survaisisi, ehtisi joku muu häntä ennen, ja kernistäkin oli hänellä vankkaa, kokemusperäistä? tietoa. Viimeisen lauseen asiayhteyttä ei Kärpänen kuitenkaan kovista yrityksistään huolimatta käsitä, mutta liekö se niin tarpeenkaan?