Kuin kovan merenkäynnin kourissa heittelehtivä laiva, heittelehtivät nyt Pekankin tunteet laidasta laitaan.  Nukkumaan olisi pitänyt käydä, että olisi jaksanut aamulla nousta töihin, mutta sitä ei Pekka voinut nyt ajatellakaan. Ajatukset pyörivät päässä vinhaa vauhtia edestakaisin. Välillä kaikki tuntui kristallin kirkkaalta, välillä taas tuntui Pekasta, että hän kohta sekoaisi.

Erilaisia toimintamalleja alkoi kehittyä hänen päässään. Liisa oli pahemman kerran petkuttanut häntä, herkkäuskoista ja rehellistä miestä, joka oli rakastunut kauniiseen haavekuvaan. Ei Liisalla koskaan ollut mitään todellisia aikeita hänen suhteensa ollut, ei tosiaankaan. Pelkkää hyväksikäyttöä ja pilkkana pitämistä oli touhu Liisan puolelta ollut.

Ja niin kuin oli Pekka tosissaan ollut! Oli kertonut tunteensa, niin oikeat kuin kuvitellutkin, koko elämänsä myötä- ja vastamäkineen oli hän Liisalle avannut ja uskonut Liisan tällaista rehellisyyttä ja avomielisyyttä arvostavan. Hui-hai, saattoi hän nyt jälkikäteen todeta.  Liisaan ei ollut luottamista, se oli päivän selvää!

Mutta saatuaan tämän ajatuskuvion loppuun ja vahvistettuaan itseään uskomaan Liisan epärehellisyyteen, palasi hänen mieleensä taas ajatus yhteisestä tulevaisuudesta Liisan kanssa, johon hän niin vahvasti oli uskonut. Jos kaikki olikin väärinkäsitystä? Jos Pekka itse oli ymmärtänyt väärin, jos häneltä oli jäänyt jotakin huomaamatta? Mutta se, että Liisa ei vastannut Pekan soittoihin, palautti hänet taas maan pinnalle. Uskottava oli, karvas tappio oli myönnettävä, katkera kalkki oli juotava pohjaan saakka.

Mutta aivan helpolla ei Pekka kyllä aikonut luovuttaa. Hän oli tähän suhteeseen panostanut niin paljon eikä pelkästään tunnepuolella. Liisa joutuisi vastuuseen teoistaan. Hän ottaisi selville Liisan todellisen henkilöllisyyden, vaikka se sitten olisi hänen viimeinen tekonsa.

Tästä uudesta ajatuksesta innostuneena ryhtyi Pekka miettimään seuraavaa siirtoaan. Mitä keinoja hänellä oikein oli selvittää Liisan henkilöllisyys? Hänellä oli tiedossa Liisan sukunimi ja pankkitilin numero, niin hän luuli, sillä eihän hän voinut tietää, että tili kuului Liisan samannimiselle ystävättärelle. Lisäksi luuli hän tietävänsä Liisan puhelinnumeron. Osoite ei ollut tiedossa, ainoastaan postilokero-osoite, mutta se selviäisi puhelinnumeron kautta.

Nyt oli kuitenkin jo niin myöhä, että asioitten selvittäminen täytyisi jättää huomiselle. Suunnitelmaansa tyytyväisenä Pekka kallistui vuoteelle ja nukahti kohta…