Palasin mielelläni viestiin, jonka Jarkko oli lähettänyt aiemmin, ja jossa hän pohti monenlaisia ihmissuhdeasioita.

”Marraskuuta Suomesta!

Kuukausi ennätti vaihtua ja kelloakin rukattiin taas johonkin suuntaan. Sää jatkuu harmaana, mutta leutona, onneksi ei ole satanut. Lomani loppui, ja tänään oli ensimmäinen työpäivä. Loma oli kyllä todella tarpeen ja se virkisti minua monella tapaa. Alkuosan lomasta vietin tyttäreni luona ja sitten hän tuli tänne loppuviikoksi. Osittain siitä johtuu, etten ole vastannut mitenkään tähän analyysiisi. Mutta nyt sen teen. En siksi, että pyysit minulta siihen kommenttia, vaan siksi, että haluan sanoa oman näkemykseni.

 

Niin, varmasti on osittain totta, että kommenttisi kirjoitukseeni … oli minulle kuin mannaa ja hunajaa. Mutta olen saanut kyllä paljonkin kommentteja enkä silti ole vastannut edes kaikille niille, jotka tarinoitani ovat kehuneet, saati niille, joiden mielestä minut joutaisi vaikka hirttää.
 

Viime viikolla sain muuten samana päivänä kaksi samantapaista kommenttia. Kummassakin oltiin tyytyväisiä niin tarinan sisältöön kuin tyyliinkin. Se mainittiin oikein erikseen. Mutta se nyppi, että tarina tulee pätkissä. Ei kuulemma jaksa eikä kohta enää haluakaan lueskella niitä, kun joutuu haeskelemaan pätkiä sieltä sun täältä. Kummallekin kommentoijalle vastasin, että valitettavasti mitään muutosta julkaisutavassa ei tapahdu. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Se on sitten vaan valivali ja voivoi... Löytyyhän sivuilta paljon muutakin luettavaa.
 

Sitten on eräs vakikommentoija, joka sanoo jotakin lähes kaikesta, mitä kirjoitan. Jo … aikoina sain häneltä kiinnostunutta palautetta.  S-postissa näkyy nimi (oikea, oletan) ja kaikki. Jostain syystä vain minua ei kiinnosta pätkän vertaa, vaikka hän sanoisi mitä. Minulla on tunne, ettei hän näe sanojen taakse.
No, nämä tällaisina pieninä sivuhuomautuksina, joiden tarkoitus on kertoa, että kommentilla ja kommentilla on eroa, vaikka sisältö samanatyyppinen olisikin. Ei olisi tullut mieleenikään ryhtyä muuhun ajatustenvaihtoon kyseisten kommentoijien kanssa. Ei muuta kuin jauhot suuhun vain, sillä osaan kyllä myös sen taidon erinomaisesti. :)))

 

Mutta Sinä näit sanojen ja lauserakenteiden taakse, jos kohta ne olivat mielestäsi myös kiinnostavia ja hyvin laadittuja ja aseteltuja. Ainakin kommentistasi sai sen käsityksen. Et määräillyt tai tehnyt ehdotuksia, miten voisin toimia toisin. Et luultavasti edes odottanut minulta mitään vastausta, tai mistäs minä sen oikeastaan tiedän. Saattoihan Sinulla olla vaikka jokin ovela suunnitelma, ja minä nielaisin syötin niin nopeasti, etten edes tajunnut niellaisseeni mitään. :)
 

Niin tai näin, nyt kirjoitan näköjään lähes päättymätöntä tarinaa yrittäen sukeltaa Sinun nahkasi alle. Oikeastaan tämä on aika mielenkiintoista. Olen kuin tarkkailija, joka mukamas näkee jotakin ja kertoo sen eteenpäin. Tosiasiassahan kaikki tapahtuu minun pääni sisässä. Luultavasti menen metsään tämän tästä, jos ajatellaan, miten Sinä toimisit ja ajattelisit, mikäli kaikki tapahtuisi oikeassa elämässä. Mutta Sinä näköjään mukaudut hyvin ja ainahan voit puhaltaa pelin poikki juuri siinä kohdassa, jossa tuntuu, että nyt riittää. :)))

Tutustuin eilen illalla "… …" ensin videon merkeissä ja sitten täytyi tietenkin myös kokeilla ;). Minun on kyllä sanottava, että vierastin sitä teknisyyttä, jolla kaikki hoidettiin. Tuntui kuin kaikki tunteet ja hellyys puuttuisivat. Ihan kuin kyseessä olisi ollut pelkkä näytös. Kun sitten kokeilin homman toimivuutta itselleni, sain kyllä …, mutta ei se kylläkään ollut mitenkään erityisen järisyttävä. Ehkäpä siitä puuttui juuri se hellyys ja läheisyys. Ja voihan olla, että tekniikkani vaatii vielä hiukan hiomista. Mielenkiintoinen juttu kyllä sinällään.

 

Palaan vielä tämänpäiväiseen viestiisi, jossa kerroit siitä, miten nautinnon tuottaminen toiselle on suurin nautinto myös itselle. Tiedätkö, yli kaksikymmentä vuotta meni, ennen kuin sen omalla kohdallani sain kokea. Avioliitossani en koskaan kokenut olevani mieheni silmissä mitään sen paremmin naisena kuin ihmisenäkään. Vasta eroni jälkeen, kun aloin tapailla muita miehiä, huomasin, että kaikki järjestään halusivat naisensa nauttivan. Silloin silmäni oikein avautuivat ja kasvoin ja aukenin kuin kukka huomaamaan oman naiseuteni ja oman arvoni myös toisten silmissä.
 

Ja nythän minä sitten elän ja nautin, käytän lahjojani ja iloitsen niistä. Elämä on niin lyhyt, ei sitä kannata elää marttyyrina tai kaikesta ihanasta kieltäytyjänä.

S”

Enpä olisi arvannut, että viimeisin lähettämäni tarinanpätkä Jarkon ihan niin hurmioon olisi saisi, kuin mitä vastausviestistä saatoin lukea. Mukavalta se toki tuntui, tuo toisen innostus ja ihailu, en sitä kiellä.

”S,

Olet sekä kirjoittaja, lukija että rivien välistä lukuija, samalla olet hyvä sielulla kuuntelija että sen käytäntöö mielikuvissa tuottaja. Kuuntelet ja - vastoin omia sanojasi, kuuntelet ja integroit, sopeutat sen mitä joku kertoo, omaan mielikuvitukseesi. Nautinnollista. Pehmeys, rakkaus, intohimo, hetki, aika, … - voit varmaankin jotakin lisätä, ymmärrät kuitenkin.

Käyn laittaan pari ilotulitusrakettia ilmaan ihan kirjoituiksillesi,

Terkut sulle, S, vapaapäivästä,

J”

Seuraavana päivänä sain lisää postia.

”Marraskuu on myös Ranskaan saapunut, samoin toinen aika. Tuossa talviaikaan siirtymisessä suurimman eron huomaan kissoissamme. Hassut käyvät nyt klo 18.00 ruokakupille klo 16.30 - 17.00 eli heiltä menee taas oma aikansa totuttaa vatsansa ja sisäinen kellonsa uusiin aikatauluihin. Ahneita kun ovat niin kyllähän ne yrittävät tuon tuostakin saada jotakin sapuskaa kuin varkain. Pitää toisinaan olla tiukkana

Silloin kun laitoin … palautetta tarinastasi, en tosiaankaan odottanut että olisit vastannut. Tarinasi, kuvailusi ja sanavalintasi vain olivat, olkoon sitten yksinkertaisuudessaan tai monimutkaisuudessaan, niin osuvaa ja mielikuvitukseen piirtyvää että oli pakko antaa palautetta. Hyvin harvoin annan palautetta. Huonot jutut ovat huonoja ja niihin ei kannata tuhlata aikaansa yrittääkseen opettaa (ja siinäkin kun huono olen) kirjoittajaa parempaan suuntaan. Mielestäni sinä aikana kun olen … tarinoita lueskellut, olen tainnut antaa palautetta ehkä viiteen tarinaan.

Oups, olenko jotenkin paljastanut kavalan Machiavellisen suunnitelmani, vanhana kalastajana kun huomasin että kala liikkuu ja saattanee käydä pyydykseen. Ei sitten tulisi mieleenkään. Olen joskus yrittänyt olla kaveria puukko kädessäni mutta luonteeni ei ole riittävän vääristynyt jotta pystyisin tosissani siihen. Onhan niitä ikäviä ihmisiä joiden kanssa pitää joskus olla mutta kunhan se ei kestä liian kauaa niin miksi tuhota omaa päiväänsä ja ympäröivää tunnelmaa.

Jatkotarinaasi mietiskellen, olen tullut lähes siihen tulokseen että eräällä tavalla samaistut … rooliin vaikka oletkin mainitsemasi sivustaseuraaja. En ihan miellä että olisit minun nahkani alla. Tunnen kirjoittavasi jostakin mitä itse toivoisit sinulle tarjottavan (tai sitten olet jo kokenut), jostakin missä ei ole pelkästään … vaan myös tunnetta, sanatonta kommunikointia, pehmeätä koskettelua mutta myös rajuja toteutuksia.

Luulen myös että tarinan kirjoittaminen ja asetelman jatkosuunnittelu tuottaa myös sinulle kohtalaisen miellyttävää tyydytystä - tiedän kuitenkin suurimman tyydytyksen lankeavan minun mielelleni.

Kuten "… …" suhteen totesit, tuntuu tekniseltä eikä tulos ole läheskään sitä mitä videolta näit. Voin taata sinulle että jonkun toisen tekemänä, huomion keskipisteenä ollessasi, tulee … olemaan aivan tuosta luokkaa. Alussa luonnollisesti se hieman saattaa tökkiä mutta kun tekniikan oppii hyvin niin … on voimakas, spasmojen alkaessa pieni hierova hyväily … alueelle vain voimistaa …tilaa ja olen mieltänyt naisellisen … olevan naiselle jotakin uutta ja ennenkokematonta. Tyydytyksen pystyy tuottamaan yhdellä tai kahdella … mutta myös … jos niikseen haluaa, paljon on kiinni siitä millä tavalla on herkkä … … vai …, samoin lantionpohjan lihasten kunnosta on mielestäni osittain kiinni, kuinka hyvin tuntee …- tai …työskentelyn. ... käyttö auttaa paljon ellei ole nopeasti … lajia ja ... tuottaa eräänlaista miellyttävyyttä kosketukseen.

S, näitä on tullut mietittyä ja kokeiltua mutta harvemmin saan palautetta, näinollen se mitä edellä kerron perustuu ainoastaan omaan kokemukseeni ja näkemääni tulokseen jota ei missään tapauksessa voi yleistää.

Et usko kuinka tuotti niin hyvää mieltä lukea allaolevan viestisi viimeinen kappale missä kerroit oppineesi olevasi nainen vasta erottuasi. Harmillista tietty on se että pitää mennä eron kautta jotta silmät avautuvat. Toisaalta kuitenkin, voin kertoa että se kaikki hyvä mitä itse olen mielestäni tuottanut, se huomio jota olen antanut, tuntuu hyvin usein menevän kuuroille korville. Niin, tässä ollaan hieman kuin vastakkaisessa tapauksessa - minä olisin valmis vaikka kuuta taivaalta ojentamaan havaitakseni vastaanottavan katseen keskittyneen aivan johinkin muuhun. No, näiden kanssa pitää elää, vai pitäisikö sanoa että saa elää. Ihmisethän tasapainottavat toisiansa, joten ehkä näin on hyvä joskin tuollainen … … ei olisi mikään paha Nautinnon jakaminen on ihmisestä kiinni, minä nautin kosketellessani ja tuottaessani hyvää oloa, eli jatkan siten edelleenkin.

Palaillaan, elämä on lyhyt joten nautitaan !

J”