Eräänä iltana kuuluu tallin ovelta vieraskielistä, vilkasta puheensorinaa. Kolme hienoihin vaatteisiin pukeutunutta miestä astuu matalasta oviaukosta sisälle talliin. Maria säikähtää ja vilkuilee ympärilleen pakoreittiä etsien. Lapsi on saatava turvaan, sillä noilla vierailla, hienoilla miehillä saattaa olla pahat aikeet mielessään. Yksi heistä on ihonväriltäänkin lähes musta. Maria ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt sen väristä ihmistä.

Mutta Maria ei ehdi liikahtaakaan, kun miehet jo painuvat polvilleen lapsen vuoteen viereen. He kumartavat päänsä ja lausuvat hiljaa mutisten outoja sanoja. Sitten he ottavat esiin viittojensa poimuihin kätkettyinä olleita tavaroita ja laskevat ne Marian jalkojen juureen kumartaen samalla syvään.

Maria hämmästyy entisestään, kun hän näkee lahjojen olevan sellaisia, joita on tapana tuoda vain hyvin korkea-arvoisille ihmisille: kultaa, suitsuketta ja hyväntuoksuista mirhaa, josta Maria on kuullut vain joskus puhuttavan. Tämän täytyy olla erehdys. Miehet ovat tulleet väärään paikkaan. Eivät nuo arvokkaat lahjat kuulu heille, köyhille nasaretilaisille.

Maria nousee ylös ja alkaa viittoillen selittää, että miesten täytyy ottaa tavarat ja lähteä. Silloin astuu sisään Joosef. Vaikka hän on kouluja käymätön mies, on hän nuorena miehenä ollut oppipoikana vieraassa maassa, ja siellä oppinut hiukan puhumaan ja ymmärtämään näitten vieraitten miesten kieltä. Miesten puheesta hän ymmärtää sen verran, että nämä ovat oppineita tähtitieteilijöitä, jotka jo vuosien ajan ovat seurailleet tähtitaivaan ilmiöitä.

He ovat perehtyneet myös isien pyhiin kirjoituksiin. Siellä on ennustettu, että uusi kuningas syntyy Juudean maalla ja merkkinä siitä loistaa taivaalla muita kirkkaampi tähti. Miehet olivat suunnanneet matkansa ensin kuningas Herodeksen luo, sillä kuninkaanhan olettaisi syntyvän kuninkaan palatsissa. Siellä ei kuitenkaan tiedetty uudesta kuninkaasta mitään, vaan oltiin kovin hämmästyneitä tietäjien ilmoituksesta. Herodes oli kuitenkin kiinnostunut asiasta kovin ja pyytänyt tietäjiä paluumatkallaan poikkeamaan kertomassa, missä uusi kuningas oli syntynyt. Hänkin halusi tulla kumartamaan tulevaa hallitsijaa ja tuomaan tälle lahjoja, kuten tapana oli.

Niinpä tietäjien ei auttanut muu kuin laittautua uudelleen taipaleelle. Tähteä seuraten olivat he tulleet Betlehemiin, ja uuden kuninkaan syntymäpaikka oli löytynyt tähden pysähdyttyä paikalleen tämän tallin kohdalle. Joosefin ja Marian vastusteluista ja epäilyistä huolimatta olivat he varmoja, että tämä oli oikea paikka ja oljilla nukkuva lapsi oli tuleva kuningas.

Koska Herodeskin oli ilmoittanut haluavansa tulla katsomaan uutta kuningasta, olivat tietäjät ensin luvanneet palata kertomaan Herodekselle, mistä lapsi oli löytynyt. Mutta yöllä unessa oli enkeli kehottanut heitä palaamaan kotiinsa eri tietä, sillä Herodes tahtoi pahaa lapselle. Hänelle ei saanut kertoa tämän olinpaikkaa. Tästä enkelin ilmoituksesta tietäjät päättelivät, että lapsen olinpaikka oli pidettävä Herodekselta visusti salassa, ja tämä tieto oli syytä kertoa lapsen vanhemmillekin.

Tämän enempää he eivät asiaansa selittäneet, kumartuivat vain uudestaan lapsen puoleen ja koskettelivat varoen hänen pehmeitä poskiaan. Miehistä mustin nosti lapsen varovasti syliinsä ja kasvot ilosta loistaen miehet puhkesivat puhumaan ja laulamaan yhteen ääneen. Lapsi ei tästä lainkaan häiriintynyt, jatkoi vain uniaan miesten vuoronperään tuuditellessa häntä käsivarsillaan. Vielä jonkin aikaa lasta ihailtuaan miehet kumarsivat nöyrästi Marialle ja Joosefille ja poistuivat pimeään yöhön vannottaen näitä vielä toimittamaan lapsi mahdollisimman nopeasti turvaan pahan Herodeksen vihan alta.

Miesten mentyä laskeutui talliin hiljaisuus. Vain nukkuvan lapsen uninen tuhina ja eläinten hiljainen ääntely kuuluivat vaimeina. Viimein Maria rikkoi hiljaisuuden kysymällä, mitä mieltä Joosef oli äsken kuulemastaan. Oliko lapsi vaarassa? Mitä heidän pitäisi tehdä? Silloin Joosef puhkesi puhumaan itselleen harvinaisella tavalla. Hänkin kertoi nähneensä yöllä unen, jossa taivaan enkeli oli ilmestynyt hänelle kehottaen häntä mitä pikimmin lähtemään Betlehemistä. Perhe oli vietävä turvaan, sillä suuri vaara uhkasi vastasyntynyttä.

Kuultuaan tietäjien sanat oli Joosef päättänyt, että he lähtisivät tulevana yönä. Oli parasta olla puhumatta lähdöstä kenellekään. Kukaan ei saanut päästä heidän jäljilleen. Vuokra, joka tallissa oleskelusta koitui, voitiin hoitaa jättämällä seimeen sopiva rahasumma. Marian piti nyt heti ryhtyä valmistamaan itseään ja lasta pitkälle matkalle. Nasaretiin he eivät voisi palata, niin oli enkeli sanonut. Heidän pitäisi vain luottaa lujasti Jumalan johdatukseen. Kun aika olisi oikea, voisivat he taas palata turvallisesti kotiin.

Maria kuunteli kauhuissaan Joosefin puhetta. Pitikö hänen taas lähteä ja jättää kaikki se tuttu ja turvallinen, johon juuri oli Nasaretissa ehtinyt kiintyä. Entä Markus? Hän ei näkisi Markusta enää koskaan, se oli varmaa. Hänen oli unohdettava Markus, eikä hänen sydämensä ollut siihen valmis.

Maria puhkesi hiljaiseen itkuun. Siinä nyyhkiessään hän tunsi Joosefin kömpelösti silittävän hänen hiuksiaan. Äkkiä Maria kasvoi taas. Hän painautui Joosefia vasten, kuivasi kyyneleensä ja suuteli Joosefia koko nuoren kiihkeän sydämensä palolla. Joosef oli hänen aviomiehensä ja poikansa isä. Joosef oli huolehtinut hänestä, kun lapsi syntyi. Kaikki nämä tallissa vietetyt päivät oli Joosef uskollisesti seissyt hänen rinnallaan varjelemassa ja suojelemassa häntä ja lasta kaikelta pahalta. Nyt Joosef halusi viedä heidät turvaan toiseen maahan. Hänen, Marian oli nyt tehtävä oma osansa.