Kahvit oli jo kahvilassa juotu, mutta kohteliaana ja vieraanvaraisena emäntänä Punahilkka halusi susivieraalleen toki vielä jotain tarjota. Saihan siinä samalla hiukan jotakin puuhastella, ettei nyt kovin vaivautunut olotila pääsisi syntymään. Vaikka eipä silti, Punahilkalla ja Sudella tuntui kyllä riittävän puheenaiheita. Tuskinpa sitä tässä muuten nyt teekupposen äärellä istuttaisiinkaan.
 
Ilta kului rattoisasti, ja sitten alkoi Susi tehdä lähtöä. Huomenissa olisi hänellä kyllä vapaapäivä päivätyöstään, mutta koska hän hoiteli myös maatilaa, täytyisi lauantaipäivä käyttää niihin töihin. Ei Punahilkka häntä estelemään käynyt, mutta rohkea kun oli, niin hyvänyön suukon sentään meni Sudelle antamaan. Taidettiin siinä toinenkin suudelma vaihtaa, mutta sitten oli Suden lähdettävä. Vielä olisi ajomatka kotiin, ja syksyinen yö jo varsin pimeä.
 
Lauantaina Punahilkka heräsi aikaisin, aamuvirkku kun oli. Oli mitä ihanin syyspäivä, ja niinpä Punahilkka lähti ulos kävelemään. Mieli oli kevyt ja iloinen, ja siinä auvoisessa tunnelmassaan Punahilkka päätti lähettää Sudelle tekstarin kiittääkseen mukavasta illasta. Ajatteli tietysti myös jonkinlaisen vastauksen saavansa.
 
Turhaan odotteli: ei kuulunut Sudesta mitään, ja jo ajatteli Punahilkka, että siinä oli taas yksi niitä sanansa syöjiä, joista Punahilkka kyllä tunsi saaneensa jo enemmän kuin oman osansa. Mutta ei kyllä ottaisi hänkään yhteyttä. Menköön, mokoma, jos on mennäkseen. Positiivisena luonteena Punahilkka yritti ajatella, että kyllä niitä uusia ja varmasti vielä parempia susia tulisi.
 
Viikolla Susi sitten yllättäen soitti. Hän kertoi menevänsä vanhempineen sisarentyttärensä syntymäpäiville lauantaina. Sen jälkeen voitaisiin tavata. Mitä Punahilkka haluaisi tehdä? Punahilkka olisi tietenkin halunnut tutustella paremmin Suteen, mutta jotenkin vaikutti siltä, että Susi ei ainakaan Punahilkan luo halunnut tulla.
 
Niin sitten sovittiin, että Punahilkka yrittäisi varata liput teatteriesitykseen. Se onnistui, ja teatteriesitys olikin varsin hauska. Vähän Punahilkkaa ihmetytti, kun ei Susi osallistunut kustannuksiin mitenkään, mutta ei kehdannut ruveta rahoja tivaamaan, kun ei toinen itse näyttänyt ymmärtävän. Lipun hän toki olisi voinut tarjotakin, mutta kun vielä väliajalla nautitut kahvitkin menivät Punahilkan piikkiin, tuntui se vähän liialliselta.
 
Teatteriesityksen jälkeen Susi vielä tuli hetkeksi Punahilkan kotiin, mutta sitten oli taas jo kiireesti mentävä. Seuraavan päivän työt painoivat vaa’assa enemmän kuin Punahilkan lämmin syli. S-postiosoitteen Susi sentään Punahilkalta pyysi ja lupasi lähetellä kuvia. Seuraavasta tapaamisesta ei mitään varmaa osannut kumpikaan, varsinkaan Susi sanoa. Suku ja perhe ja lisäksi monet työt ja velvoitteet näyttivät olevan suhteen rasitteena heti alkumetreiltä lähtien.