63 vuotta sitten, illalla klo 21.05 syntyi tähän maailmaan, joka silloin tietenkin oli kovastikin erilainen kuin nyt, pieni tyttövauva. Tai ei hän nyt aivan pienikään ollut. Pituutta hänellä oli 54 cm ja painoa 4080 grammaa. Melkoinen jössikkä siis jo alkuluvuiltaan!

Kun maailmaan oli 35 minuuttia aiemmin saatettu hänen veljensä, joka hänkin painoi 3800 grammaa, voi sanoa, että oli siinä äidillä ollut kantamista. Kaksoset eivät olleet identtiset tietenkään, kun olivat eri sukupuolta, joten istukkakin oli molemmilla oma, ja nekin olivat lisäämässä äidin kuormaa.

Synnytys onnistui kuitenkin hyvin, olihan se jo äidin seitsemäs. Siihen aikaan synnytettiin vielä oman paikkakunnan kunnansairaalassa, jos paikkakunnalla sellainen oli. Kaksosten syntymäpitäjässä se oli, joten sinne siis synnyttämään.

Samana päivänä eli 20.3. sattui olemaan paikkakunnan apteekkarin 60-vuotisjuhlakekkerit. Myös kunnanlääkäri oli kutsuttu kemuihin. Koska synnytyksessä ei ollut mitään hälyttävää odotettavissa, lääkäri meni kekkereihin ja kehotti vain hoitajia soittamaan hänelle sitten, kun alkaisi tapahtua.

Illalla klo 20.30 tapahtumat sitten todenteolla alkoivat. Lääkäri jätti kakunsyönnin kesken ja kiiruhti paikalle auttamaan maailmaan ensimmäisenä syntyvän pojan ja 35 minuuttia myöhemmin tytön. Tuo tyttö olin minä, joka siis tänään 20.3.2020 vietän jo 63. syntymäpäivääni kevätpäiväntasauspäivänä.

Äiti oli varmaan onnellinen, kun vauvat syntyivät, ja hän pääsi raskaasta taakastaan. Mutta olisiko fyysinen taakka mahtanut tuntua miltään, jos hän olisi tiennyt, millainen taakka häntä odottaa kolmen viikon päässä.