Kärpänen pörräili ja surisi edestakaisin sinne sun tänne. Yhä uusia piirteitä havaitsi se niin blogien kirjoittajissa kuin niitten lukijoissakin; eritoten niissä, jotka kommentein asiaansa julki toivat. Nyt alettiin jo kysellä sitäkin, mikä oikeus kärpäsellä oli julkaista ”parjausblogiaan” yhteisen lintukodon katon alla. Eihän se kuulunut koko läjään, ei ollut ”valittu” kuten muut, saati että olisi osannut sanansa asettaa niin, että ne kaikkia olisivat miellyttäneet. Millä ihmeen kepulikonstilla se oli päässyt mukaan sotkemaan tuolla iljettävällä pörinällään sunnuntaiaamun rauhaa ja muitten hyväntahtoisia mietteitä?

Ilmeisesti annettu vastaus sitten tyydytti kaikkia kyselijöitä. Mutta sen verran piti toki kärpästä sen alemmasta arvosta muistuttaa, että sen blogi siirrettiin osastoon ”Vinkit”. Kärpäsen kannalta asia oli se ja sama: ei se itse ollut koskaan tähän läjään ollut pyrkimässäkään. Ja kärpäsen blogista  kiinnostuneet kyllä löytäisivät blogin, vaikka se lukittaisiin seitsemän lukon taakse tai haudattaisiin merten syvyyksiin.

Monenlaista kokeiltiin, jotta pörinä olisi saatu hiljenemään. Ensin tietysti vain ihmeteltiin kärpäsen motiiveja ja ihan pikkuisen itsekin pistettiin piikillä, kun niin ilkeitä kirjoitteli kärpänen. Kun siitä ei ollut mitään apua, alettiin miettiä muita keinoja kärpäsen hiljentämiseksi.

”Eiköhän tuo hiljene, kun suorat sanat sille sanotaan, miten tyhmää on asettua toisten yläpuolelle arvostelemaan ja pilkkaamaan. Mikä se oikein luulee olevansa? Eikö se mokoma ymmärrä, että arvostelujen, varsinkin negatiivissävyisten antaminen muille nimenomaan erityisesti pyytämättä on keino pönkittää omaa heikkoa egoaan.” Ja niin alkoivat kärpäslätkät viuhua ja Raidin kammottava lemu tunkeutui joka rakosesta.

Mutta siitäkös kärpänen tuntui vain innostuvan! Se lennähteli tappoaseita väistellen ja yhä uusia asioita vanhasta blogiyhteisöstä ”paljastaen”, vaikka tosiasiassa asianomaiset itse tekivät paljastukset kertomalla omassa blogissaan kaikille, että juuri minuahan tuo verkkosilmä tuolla asialla tarkoitti; minähän se olin silloin aikoinaan osallisena tuossa jutussa.

Sillä tavalla keräsi helposti sympatiat puolelleen, ja yhtäkkiä kärpänen olikin se suurin syyllinen lähes kaikkeen, ja  jotenkin sille täytyisi kyllä paikka näyttää. Kyllä siitäkin tiedettiin yhtä jos toista, mutta emmehän me täällä ihanassa yhteisössämme ole niin alhaisia ja matalamielisiä, että semmoisia menisimme kertomaan, emme toki!