Niin saapui Punahilkka kotiin. Olo oli jotenkin tyhjä, eikä hän oikein tiennyt, mitä koko jutusta olisi pitänyt ajatella. Itsessään Punahilkka vähän ihmetteli sitä, ettei ollut saanut tämän tarkemmin kysyttyä Suden todellisia ajatuksia. Mutta olihan hän mielestään yrittänyt ja punahilkkamaiseen tyyliin mennyt suoraan asiaan. Vastaukset vain olivat olleet niin ympäripyöreitä, ettei niistä oikein saanut otetta. Siltä kuitenkin tuntui, ettei tästä Sudesta tämän erän perästä tarvitsisi enää mitään kuulla. Mutta kuinkas kävikään!
 
Parin päivän kuluttua sai Punahilkka s-postia Sudelta. Siinä tämä siteerasi erästä tutkimusta, jossa käsiteltiin sinkkunaisten seuranhakua ja sitoutumiskykyä kuin myös halua nauttia saavutetusta vapaudesta. Susi myös kyseli, kuinka tosissaan Punahilkka oli liikkeellä,  ja odottiko hänkin, kuten artikkelissa naiset, uuden rakkauden täsmäasetta, joka suorastaan irrottaisi varpaista kynnet.
 
Artikkeli ja koko posti oli mielenkiintoinen, ja Punahilkka luki sen tarkasti, jotta sitten osaisi vastata ja kommentoida asiaa. Monesta asiasta hän oli samaa mieltä tutkimuksen tekijän kanssa, mutta koki kyllä taas, että samanlaisen tutkimuksen lähes samoin tuloksin olisi voinut tehdä myös miehistä, jotka vaikkapa deittipalstojen kautta hakivat seuraa. Eivät olleet uutta parisuhdetta etsivät miehet sen paremmin kuin naisetkaan valmiita tinkimään mistään vaatimuksistaan, joita he uudelle kumppanilleen asettivat, vaan näiden olisi oltava ihmisiä, joita oikeassa elämässä ei ollut olemassakaan. Jos ei sitä nyt ihan suoraan profiilissa sanottu, niin viimeistään tapaamisessa sitten lopulta paljastui, että kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä kyseiselle hakijalle.
 
Näin Punahilkka kommentoi artikkelia Sudelle ja jäi tietenkin odottelemaan Suden kommentteja.
Niitä ei kuulunut, mutta perjantaina sai Punahilkka hyvän viikonlopuntoivotukset, ja tietysti sitten itsekin toivotteli samaa Sudelle. Ei ollut Susi siis vielä saanut Punahilkkaa mielestään hänkään. Olisiko kaikki kuitenkin ollut vain alkukankeutta? tuumiskeli Punahilkka hiukan toiveikkaana mielessään.