Sitten tuli kesä: ihana, lämmin, aurinkoinen kesä. Oikea deittimaailman unelmakesä se oli. Jos sopivan kumppanin löytäminen olisi ollut säistä kiinni, niin tämän parempia olosuhteita ei enää olisi voinut toivoa.

Niinpä sivuistoilla deittailtiin, bloggailtiin tai hengailtiin muuten vain. Aika moni muisti kuitenkin mainita, että oikea elämä oikeine ihmisineen houkutteli enemmän kuin virtuaalimaailma. Ja saattoihan niin ollakin, mutta oli kyllä heitäkin, jotka päivittivät blogiaan tiuhaan tahtiin. Eikä siitäkään mitään pahaa sanottavaa ole: jokainenhan sai omassa blogissaan toimia juuri niin kuin tahtoi; päivittää tai olla päivittämättä, kirjoittaa kuulumisiaan tai sitten jotakin aivan muuta. Eikä niitä iänikuisia musiikkivideoitakaan ollut kukaan kieltänyt.

Joitain pikkukärhämöitä saatiin kesän aikanakin blogeista lukea. Jotta suurilta asiavirheiltä vältyttäisiin, ei niihin tässä tämän enempää puututa, sillä asiathan olivat kyseisten kirjoittajien keskinäisiä välienselvittelyjä, eikä ainakaan kirjoittajalla ole niistä niin paljon tietoa, että voisi ottaa kantaa puoleen tai toiseen. Maailma, edes blogimaailma ei niihin kuitenkaan kaatunut, vaan mennä porskutti eteenpäin kuten ennenkin.

Sitten tuli syksy, tarkemmin sanottuna elokuun loppupuoli. Jo muutaman päivän ajan oli deittisivuston ylläpito hehkuttanut mainoksissaan suurta uudistusta, joka toteutuessaan entisestään helpottaisi ”sen oikean” löytämistä. Koska useat blogistit olivat jo paljon elämässään nähneitä konkareita, kuului usean suusta epäileviä kommentteja uudistusten tarpeellisuudesta. Olihan se niin monta kertaa nähty, että kaikki uudistukset eivät suinkaan olleet parempaan, vaan pikemminkin pahempaan suuntaan. Mutta koska mitään varmaa tietoa uudistusten laadusta ei ollut annettu, oltiin odottavalla kannalla. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos vaikka sittenkin…