Kylmä pakkassää jatkui edelleen. Omalta osaltaan se varmasti rajoitti hieman kaikkien aktiivisuutta: ei tehnyt mieli lähteä ulos oikeaan maailmaan, kun pakkasmittari näytti joka aamu toinen toistaan kovempia lukemia. Silloin oli niin mukava kääriytyä viltteihin, vetää villasukat jalkaansa ja pujahtaa virtuaalimaailmaan katselemaan, josko sieltä samanhenkistä seuraa löytyisi. Ja aina löytyi.

Oman osuutensa virtuaalisessa maailmassa saattoi pakkaspäivänä aloittaa kertomalla tuoreimmat pakkaslukemat niillä seuduilla, joissa majaa sattui kulloinkin pitämään. Siitä oli sitten hyvä siirtyä kertoilemaan, miten pakkasta ja sen tuhoja tänä päivänä tai tulevana yönä aikoi torjua. Kuka teki sen lämmittämällä uunit ja takat punahehkuisiksi, kuka taas vääntämällä patterien hanat kaakkoon. Joku, jolla siihen oli mahdollisuus, kipaisi pikimmiten oikean ihmisen viereen lämmittelemään ja joku vain puhui lämpimikseen. Sekin lämmitti, jos ei nyt kehoa niin ainakin mieltä, kun kutoi lämpöisiä villasukkia lämpimiä ajatuksia ajatellen periaatteella ”kerin, puran, tikkaan, paremmin työni piisaa”.

Kun naisia oli porukassa paljon ja miehiä vähän, aiheutti yhden uroon pitkähkö? poissaolo tietenkin entistä suurempaa epätasapainoa. Paikalla olijoilla, miespuolisilla siis, olisi nyt ollut tuhannen taalan paikka kirkastaa omaa virtuaalista kruunuaan, jos sen olisivat älynneet ja osanneet tehdä. Kun eksynyt lammas sitten suurieleisesti ilmoitti palanneensa laumaan, sai se aikaan ihastuneitten lausumien sarjan naisten joukossa. Ikävä oli ollut kova ja mukava oli taas tavata näin virtuaalisesti. Nyt havahtuivat miehetkin. Mitä? Joko kilpakosija oli palannut? Siinä meni sekin tilaisuus! No, kaverillisen leikin ja huumorin avulla tästäkin tilanteesta selvittiin. Sovimme me tänne kaikki, niin suuret kuin pienetkin; sopu se on, joka tilaa antaa!

Vaikka useimmat kirjoittajat ja lukijat olivat olleet mukana jo sivuston alusta asti, ilmeni edelleen epäselvyyksiä omien blogien merkinnässä tai niiden löytämisessä. Loppujen lopuksi kyselijä esitti asiansa niin epämääräisesti, etteivät edes ylläpitäjät ymmärtäneet hänen kysymystään osatakseen hänelle tyhjentävästi vastata. Mutta väliäkös tuon: olihan taas saatu aikaan kanssakäymistä ja kehittävää keskustelua ja pohdintaa erittäin tärkeästä ja kaikkia kiinnostavasta aiheesta. Ja mikä tärkeintä: kysymyksen esittäjä oli saanut osakseen runsain mitoin huomiota.

Muutakin epämääräistä esilläoloa harrastettiin. Joiltakuilta kyselijöiltä olivat ilmeisesti vitoset ja kympit menneet pahemman kerran sekaisin, kun pienissä arvausleikeissä sekoittuivat niin murteet kuin maakunnatkin. Mutta saattoihan sitä silläkin tavalla tuoda itseään esille; kukapa sitä kieltämään. Täällä oltiin niin hienotunteisia, ettei ilmiselvistä virheistäkään viitsitty minkäänlaista meteliä nostaa. Mitä sitä suotta: riidanpesiä oli maailma jo muutenkin pullollaan. Ollaan me täällä ihmisiksi, kun sen taidon niin hyvin osaamme.

Muutenkin olivat murteet esillä. Eri alojen sanastoa esitettiin hauskoina murreversioina. Tärkeää ja tarpeellista meidän kaikkien osata ja omaksua. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin noillekin tiedoille ja taidoille olisi käyttöä! Matkustavaista väkeä kun tässä ollaan!

Aikaisempien merkintöjen, varsinkin niitten, joita tehtiin ihan alkutaipaleella, perusteella oli moni ulkopuolinen tullut ehkä siihen käsitykseen, että entinen deittimaailma oli useimpien kohdalla jo menneen talven lumia ja jouti ollakin. Sellainen kuolleitten sielujen kokoontumispaikka kuin sekin oli! Mutta yhä vaan kertoi yksi jos toinenkin saaneensa taas sellaisen ja sellaisen tarjouskirjeen. Jokohan pitäisi liittyä takaisin? Entä jos tehtäisiin oikein näyttävä yhteispaluu ja asetettaisiin omat ehdot, joilla suostuttaisiin palaamaan. Blogit nyt ainakin olisi saatava takaisin, eikä hullumpaa olisi sekään, jos ihan ilmainen jäsenyys saataisiin. Sen verran oli sentään kipua ja särkyä blogien poiston myötä jouduttu kokemaan.

Ja sitten ne haamuprofiilit! Niitä oli siellä ihan vilisemällä. Vieläkin tunsivat jotkut ankaraa harmitusta siitä, että joku toinen oli käyttänyt ihan samaa nimimerkkiä pienin lisäyksin tai poistoin kuin harmittelija itse. Eihän sellainen voinut mitenkään oikeasti olla olemassa, vaan liikkeellä täytyi olla huijari, joka näillä tekosillaan yritti vaikeuttaa toisten elämää. Pieni taitaa olla ihmisen maailma, kun ainut jonkin niminen kuvittelee maailmassa olevansa. Mutta luvallista se toki on, kuvittelu, ilman muuta!

Jo aiemmin oli kommentoijien osalta tultu siihen tulokseen, että nimettöminä esiintyviä kommentoijia ei näillä sivuilla suvaittu. Nyt nuo ryökäleet olivat kuitenkin lähes valloittaneet joittenkin kirjoittajien omat blogit. Eipä siinä mitään, mutta kun niin ilkeästi kävivät mokomat sanomassa, eivätkä ollenkaan ymmärtäneet, ettei sitä nyt totuuksiakaan tuolla tavalla saisi ääneen lausua. Siitähän voi jollekulle tulla ihan paha mieli ja ikävä olo.

Ja kommentoitavat, ressukat menivät noista lausumista aivan päästään pyörälle, kun ensin olivat anonyymeja sivuilleen huhuilleet ja heitä sinne saatuaan alkaneetkin kaipailla tietoa siitä, kuka oikeasti oli tuo naamion takana kirjoittava. Joillakin oli myös kovin herkässä tuo lapsellinen uhkailu: ”Jos vielä teet tai sanot noin, kerron kyllä poliisisedälle. Äkkiä sinun osoitteesi selvitetään ja sitten oletkin keltaisessa nesteessä. Minä olen semmoinen henkilö, että minun kanssani ei leikitä!”

Onneksi olivat muutamat älynneet asettaa kommentit tarkistuksen alle ennen niitten julkaisemista. Näin saatiin kaikki ikävät ja ehkä kirjoittajan heikkoja kohtia osoittavat kommentit poistettua, etteivät ne vain päässeet pilaamaan sitä herkkää ja hienoa kuvaa, jonka kirjoittaja itsestään muille halusi antaa. Tapa sekin, mutta kertoo kirjoittajasta paljon enemmän kuin tämä kommenttipelossaan uskookaan. Ja vaikkei kommentteja koskaan julkaistaisikaan, on ne kuitenkin kirjoitettu ja bloginpitäjä on ne lukenut, koska kerran on päättänyt jättää ne julkaisematta…

Jo pitkään hehkutettu Suuri päivä osui sitten tähän tarkastelujaksoon. Ilmankos eilen illalla taivas loimotti punaisena ja kuului kuin tykinlaukauksia ikään. Hienoa arvaustulostahan sitä varmaan juhlittiin, mitäpä muutakaan!