Turo ja Turkka, Turkalla poskessa purkka, molemmat jurottaa ja kauaksi kurottaa… Siinä pikkunen runonpätkä Punahilkalta tämänpäiväsille sankarpojille.

Turo on suomalainen miehen nimi. Nimi on annettu vuoden 2009 loppuun mennessä 706 suomalaiselle. Turo-nimi, kuten myös sen toinen muoto, Turkka, saattaa olla väännös muinaissuomalaisten Turisas-nimisestä sodanjumalasta.

Turkka on suomalainen miehen etunimi. Turkan nimipäivä on 8. heinäkuuta jolloin on myös Turon nimipäivä. Suomessa nimi on vuoden 2009 loppuun mennessä annettu noin 530 henkilölle.

Turohan on kans suomalainen miesten vaatemerkki, vaikka mää luulen, ettei niitäkään pukuja enää Suomessa väsätä. Alun perin ne kumminki täällä tehtiin ja hyvämaineisia olivat siihen aikaan, saattavat olla vieläki.

Turkasta mun tuloo mieleen Jouko Turkka. Varmasti seki mies on omalla laillaan lahajakas, mutta useinhan hulluus ja taiteellinen lahajakkuus kulukoon käsikäissä toisiaan hipoen ja toisiisa sekottuen. Aina se vissiin on ollu kapinoija ja oman tiesä kulukija. Ny Turkka on jo vanha mies, 72, ja asuu palavelutalossa. Mutta vielä irtoaa. Tämmösen Ilta-Sanomien jutun löysin tämän vuojen tammikuulta, ku vähä pengon kuuklen arkistoja.

Turkka palasi julkisuuteen

Keskiviikko 15.1.2014 klo 10.08

Jouko Turkan haastatteleminen on mahdotonta, mutta hänen taidenäyttelynsä puhuu omaa neron kieltänsä.

- Se voi olla näin, mutta se voi olla myös toisin päin, Jouko Turkka esitteli taidettaan kutsuvieraille.

- Se voi olla näin, mutta se voi olla myös toisin päin, Jouko Turkka esitteli taidettaan kutsuvieraille.

JOUKO TURKKA

Kiistelty ohjaaja Jouko Turkka tunnetaan parhaiten hänen ajastaan Teatterikorkeakoulussa professorina, rehtorina ja ohjaajantyön professorina 1980-luvulla. Turkka painotti opetuksessaan muun muassa fyysisen ilmaisun merkitystä.

TUNNISTAN LEIJONAN

Taidenäyttely Teatterikorkeakoulun kunniatohtori Jouko Turkan lapsuudenkotinsa Sotaplassin pihamaalta löytämistä patsaista. Kuva+Tila -galleria osoitteessa Merimiehenkatu 36, 14.1. - 2.2.

Jouko Turkka, 71, on myöhästynyt junasta jolla hänen piti matkustaa Tampereelta Helsinkiin. Seuraava juna ajoi kolarin, tai jotakin muuta tapahtui. Viimeisin, paikallisjuna pysähteli jokaisella maitolavalla. On mahdotonta selvittää, mikä kaikki viivästytti matkan tekoa yli kolme tuntia. Lopulta nero saapuu näyttelypaikalle. Hän on pukeutunut mustiin mukaviin kenkiin, mustiin samettihousuihin, mustaan puvuntakkiin ja mustaan korkeakauluksiseen neulepuseroon. Itse mies on kalpea. Mutta silmät hohtavat, nauru kumpuaa rajuna, hampaat näkyvät vahvoina.

Hänen vasemmassa nimettömässään on kuin sormus: se on avainrengas, ja Turkka puristaa renkulaan kiinnitettyä avainta kämmenessään. Avain lienee hänen uuteen kotiinsa, Pirkkalan keskustan palvelutalon asuntoon. Matkaa hänen lapsuudenkotiinsa, patsaiden synnyinpaikkaan, on vain kivenheitto. Hyväkuntoinen mies pyöräilee kilometrit hetkessä.

Rääkätyt

Jouko nousee juoksuaskelin avonaisiin kengännauhoihin kompastumatta neljätoista rappua Kuvataideakatemian näyttelytilan alatasanteelta yläkertaan, jossa on hänen näyttelynsä. Hänen haastattelemisensa on mahdotonta, koska hän on niin uppoutunut patsaittensa maailmaan, taiteeseen jonka tekivät meitä älykkäämmät ihmiset "syvemmällä kivikaudella", jolloin maapallon akseli vielä oli pystysuunnassa ja Pirkkalassa asuivat leijonat ja kamelit sekä simpanssit, gorillat, paviaanit ja marakatit.

- Neandertalinihmisiä on tässä, ne rääkättiin loppuun asti, hän selittää oman puheensa päälle katsellessaan videota jossa hän valkoinen vesiämpäri kädessään kiertää lapsuudenkotinsa tannerta ja esittelee kallioita ja järkäleitä, niihin tehtyjä taideteoksia, pieniä onkaloita, joihin kätkettiin lapset, jotta vanhemmat ihmiset eivät niitä söisi.

Patsaita pitää tarkastella eri puolilta, jotta näkee niihin kätketyt immet ja urhot, leijonista mittaa ottavat paviaanit. - Tässä on Suosalo ja tässä naisprofessori, hän huudahtelee, ja tarkoittaa jälkimmäisellä Kati Outista.

Performanse

Näyttelytilassa vielä olevat parikymmentä taiteen asiantuntijaa elävät maestron esitystä. - Tällä poistettiin pojan esinahka, tässä on tyttö, joka tykkää siitä että siltä on viety immenkalvo, hän puhuu kiihkeästi. Jouko Turkka intoutuu karjumaan kuin leijona, hypähtelee rajusti kädet levällään. Joku säpsähtää, vetäytyy vaistomaisesti taakse päin. Kyynisinkin katsoja ymmärtää, että elämään ei pitkästy, kun osaa löytää ympäriltään tarinoita. Olemme uppoutuneet maagiseen maailmaan, jossa tosi ja mielikuvitus menettävät merkityksensä.

Performanse on täydellinen.

AILA SEPPÄLÄ
KUVAT JUHA RAHKONEN