Riikka juhulii tänään ja tosi komeassa kelissä juhuliiki. Ny jo näyttää yli kahtakymmentä astetta mittari. Kohta pitää laittaa ovet ja muut reiät tukkoon, ettei lämpö pääse liian lähelle.

Riikka on suomalainen naisen etunimi. Se on todennäköisesti lyhentymä Fredrik-nimen naispuolisesta vastineesta Fredrika ja muista -riika -loppuisista nimistä, joita ovat esimerkiksi Henriikka ja Ulrika. Riikan nimipäivä on suomenkielisessä kalenterissa 18. heinäkuuta, ja se aloittaa naistenviikon. Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa on ollut 13 830 Riikka-nimistä naista.

Meillä oli töissä viime talavena kakski Riikkaa. Jotenki ne piti erotella toisistaan, ja kun toinen oli pitkä ja toinen pätkä, tuli niistä sitte Iso-Riikka ja Pikku-Riikka. Riikka on minusta mukava nimi. Se on lyhyt ja napakan tuntunen. Joskushan sitä vissiin käytetään yhellä koollaki, mutta minusta kaks koota sopii paremmin. Se on tietenki makuasia, mistä kukin tykkää.

Akkainviikko alakaa ainaki säien puolesta hyvin ja kyllä muutenki. Oli kyllä mukavaa nukkua taas omassa petissään pitkästä aikaa, vaikkei vieraissa sängyissäkään mitään valittamista ollu. Muutenki uni maitto, ku puoskarin antamat ropit oli hyviä ja tehokkaita. Selekävaivat on hävinneet melekeen kokonaan, ja käsiki antaa nukkua eikä palijo muutenkaan ilimottele olemassaolostaan.

Kyllä on ihimeellistä tuntea ihtesä melekeen terveeks. Kolome vuotta oon enempi tai vähempi kärsiny selekä- ja jalakakivuista, ja ny reilu puoli vuotta vielä käsiki on ollu kipeä. Puoskarit, joilla oon käyny, ei oo osanneet määrätä muuta ku särkylääkettä tai jotain muuta semmosta, joka ei alakusyyhyn on auttanu ollenkaan. Eikä alakusyytä oo ees tutkittu kunnolla.

Alon jo syyttää ihteäniki siitä, että oon liikkunu liian vähä, istun liian palijo koneella, oon rapakunnossa ja siks oon kohta rampa. Keväällä, ku sitte tunsin olevani vähä paremmassa hapessa ja liikun palijo, tuli jalat ja selekä niin kipeiks, etten tienny miten päin olla. Rappuset oli kauheita, meni niitä sitte ylös eli alas. Sillon olin ilonen, että meijän talossa oli hissi, vaikka se etanahissi onki.

Samaan aikaan palas käsikipu, joka kortisonipistoksilla oli saatu vähäks aikaa oireettomaks. Nukkumisesta ei meinannu tulla mitään. Heti ku asetun sänkyyn, alako varsinki kättä kipottaa. Sopivaa asentoa ei meinannu löytyä, olokavartta pakotti, ja ku kättä yritti nostaa, tuntu se lyijypuntilta.

Selässä tuntu kumma noin kolomenkymmenen sentin mittanen pätkä, jota pakotti, jomotti ja juili. Kaikki liikkeet ja venytykset tuntu siinä, eikä niistä ainakaan paranemisen kannalta tuntunu olevan apua, jos ei haittaakaan. Ostin monenlaisia vempeleitä, joilla yritin kuntouttaa kipeää selekää, mutta apua ei vaan tuntunu tulevan.