Miten riemullisesti solisten

puro ryöppysi varrella tien!

”Sinun kaikki murheesi mukana vien,

ne anna kaikki pois!

Sillä murhe on vaahtoa särkyvää,

kevätkuplina kohta se kimmeltää,

ja sen kannan kauas pois!”

 

Puro hyppeli, rentukkaseppelein

kevät kietoi sen hilpeän juoksun.

Minä – sydämin ihmeesti keventynein –

maan tunsin ja elämän tuoksun.

Olin auringon alla ja elää sain,

kädet sain, joilla tehdä työtä.

Ei murhetta siis - ilo, kiitos vain,

suven saattoon ennen yötä!

 

Hilkka-Helinä Lappalainen