Linjoja pitkin olisi melkein voinut aistia miehen hämmästymisen, mutta minä en sellaisiin pikkuseikkoihin nyt joutanut kiinnittämään huomiota. Annoin miehen kuulla kunniansa, kun jostain satojen kilometrien päästä alkoi opastaa, miten minun pitäisi tai miten voisin kirjoittaa. Kirjoituksiani ei kenenkään kuolevaisen ollut pakko lukea. Mikään mahti maailmassa ei pakottanut yhtäkään miehenpuolta ikinä avaamaan blogisivujani. Ei muuta kuin vauhdilla ohi ja eteenpäin otsikoista, joissa vihjattiinkin minun suuntaani tai kirjoittamiini tarinoihin.

Mutta kyllähän minä tiesin, miksi tarinoitani luettiin. Syynä oli se sama ikiaikainen ominaisuus, joka meitä kaikkia riivaa, nimittäin uteliaisuus. Uteliaisuuttaan sivulliset ihmiset päivästä toiseen kävivät lukemassa, mitä tänään ehkä olin kirjoittanut. Uskoivat he siihen sitten tai eivät. Miehet, joista tarinoitani kirjoitin, kävivät blogissani taas sen vuoksi, että vaikka joskus saivatkin kylmää vettä niskaansa ämpärikaupalla, eikä nolostuminenkaan varmasti kaikin ajoin ollut heille tuntematon olotila, heidän itsetuntoaan joka tapauksessa hiveli päästä päähenkilöksi tarinaan.

Jossain hengenvetojeni välissä mies viimein sai äänensä kuuluville. Hämmästys kuului hänen äänestään, kun hän ryhtyi selittämään, ettei missään nimessä ollut tarkoittanut viestiään minulle moitteeksi tai opetukseksi. Asiahan oli aivan päinvastoin. Mies ihaili hauskaa ja eläväistä kirjoitustyyliäni yli kaiken ja odotti joka päivä innolla uutta tarinanpätkää.

Se, mitä hän oli maininnut suurennusalasini alla olevien miesten mahdollisista tuntemuksista heidän kukaties lukiessaan minun versiotani toilailuistaan, oli vain sanoiksi puettu mielipide tämän miehen omista tunnoista. Kyllä hänellä ainakin korvat saisivat vahvan punasävyn, jos itsestään minun kirjoittamiani tarinoita, vaikka kuinka tosia ja hyvin kirjoitettuja olisivat, joutuisi lukemaan. Sillä vaikkei kukaan muu osaisi miestä ja minua toisiimme yhdistää, niin tietoisuus siitä, että tässä minä nyt ruodin kyseisen miehen asioita julkisesti ja sääliä tuntematta, saisi melkoisen kuhinan aikaiseksi suden miehen pään sisällä.