Postausviikolle sattui myös itsenäisen isänmaamme syntymäpäivä. Olisi voinut kuvitella, että jokainen kynnelle kykenevä lintukotolainen ainakin jonkinlaisen viestin tai tervehdyksen olisi sivustolle laittanut, sillä sehän tuntui aikaisemmin olleen täällä enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta eipä vaan. Minne oli kadonnut alkuaikojen innostus, jolloin tuntui, ettei edes lukemaan meinannut mahtua, kun innokkaita postaajia riitti aivan jonoksi asti.

Useimmilla ei sen kummempaa asiaa ollut, kunhan muistuttivat olemassaolostaan ja toivottivat toisille hyvää juhlapäivää sekä tietysti kiittelivät ja kumartelivat toisten toivotuksista. Usein myös kerrottiin, että linnan kättelytouhua oli katseltu alusta loppuun niin Mariankadun puoleisen kuin kaikkien muidenkin katujen puoleisten sisäänkäyntien osalta. Asiantuntevasti myös arvioitiin niin juhlaväkeä kuin heidän pukujaan.

Nyt ainoastaan KHÄ vaivautui postaamaan asiasta ja hänkin vasta aivan juhlapäivävuorokauden viimeisillä minuuteilla. Postauksessaan KHÄ keskittyi lähinnä sota-aikojen tunnelmiin kiitellen edesmenneitä sukupolvia heidän uhrauksistaan vapautemme hyväksi.

Kärpänen olettaa, että KHÄ tarkoitti kiitoksillaan pelkästään hyvää, ja varmaan ne olivat aitoja, mutta ne tulivat auttamattomasti liian myöhään. Kiitosten kohteet, ainakin suurin osa heistä, olivat maanneet mullan alla jo vuosikymmenien ajan. Heitä eivät kiitokset enää tavoittaisi, vaikka ne miten aitoja ja sydämestä tulevia olisivat.

Toki KHÄ: n jalkaparit  taisivat olla sen verran vähän aikaa tannerta tallannneet,  ettei hän mitenkään olisi henkilökohtaisesti voinut kiitoksiaan mullan alla nukkujille edes kertoa, joten sallittakoon tämän mennä nyt näin.

Silti tuollaiset kiitokset tuntuivat Kärpäsestä aina jotenkin tekopyhiltä. Parempi sen mielestä olisi kiitosmantrojen sijaan opettaa jälkipolvet kunnioittamaan ja vaalimaan esi-isien hurmeellaan hankkimaa vapautta ja oikeuksia, joista nyt kaikki yltäkylläisesti saivat nauttia, ja jota oikeutta monet tuntuivat pitävän itsestään selvyytenä. Monilta unohtui sekin, että asiassa on kaksi puolta. Oikeuksien lisäksi sisältää se myös velvollisuuksia, jotka kuuluvat yhtä lailla kaikille. Kiitokset olisi siis parasta antaa ajallaan, ja ellei se ole mahdollista, on ryhdyttävä itse työhön esi-isien perinnön säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi.

Liekö postauksen myöhäinen ajankohta vai aiheen vakavuus vaikuttanut sen, että kommentteja ei tämä postaus kerännyt kuin kuusi kappaletta, niistäkin kolme KHÄ: n omalla virtuaalimusteella kirjoitettuja. Ensimmäisenä, vaikkakin vasta pari päivää myöhemmin, kirjoitti IVK ensin omista kokemuksistaan ja sitten täydensi kokemuksia runoilijalta lainatuin sanoin.

KHÄ vastasi kommenttiin pitkän rimpsun. Vastaus sisälsi sellaisia sisäpiirijuttuja, ettei niitä ollut kai muiden, saati Kärpäsen ymmärrettäviksi aiottukaan. Oliko jostakin rivien välistä kuitenkin vähän aistittavissa, että kommettien vähyys kirpaisi postaajan mieltä, sillä olihan tämä tottunut saamaan lähes jokaiseen postaukseensa kommentteja kymmenittäin. Nyt oli tyytyminen kouralliseen, ja nekin harvat vaikuttivat siltä, kuin ne olisivat vähän säälistä kirjoitettuja, ettei postaus nyt aivan ilman kommentteja jäisi (Kärpäsen huom!).

Vastauksen viimeinen kappale oli jokseenkin sekava, joten sen Kärpänen jättää omaan arvoonsa, ja keskittyy KHÄ: n toisen läheisen? ystävän ”armopalakommenttiin”. Siinäkin pauhattiin taas ensin samaa vanhaa mantraa isien työstä ja uhrauksista. Lisäksi tietysti toivottiin, että jälkipolvet ymmärtäisivät kunnioittaa noita uhrauksia. Tässä kohden Kärpänen viittaa jo aiemmin lausumaansa. Sen mielestä jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, että jälkikasvu oppii sen asian. Pelkät korulauseet ja toivomukset eivät mitään auta.

Sitten seurasi paheksuvia lausahduksia juhlaväen huonoista tavoista. Ei tuonut näköjään valta ja asema automaattisesti hyviä käytöstapoja tullessaan, ellei niitä entuudestaan ihmisellä ollut. (Tästä asiasta on Kärpänen täysin samaa mieltä.) Jos ei väki oppisi tavoille, joutaisi koko turhanpäiväinen ja veromarkkoja syövä (Kärpäsen huom!) juhla lopettaa.

Vielä seuraavana päivänä palasi KHÄ päivittelemään mokomaa käytöstä. Saihan siinä samalla yhden kommentin lisää saldoon kirjattua. Ja kun ”unohti” itsekin hyvät käytöstavat siitä oikein erikseen mainiten, oli vielä hyvä syy ainakin yhden kerran kartuttaa kommenttitiliään, vaikkakin vain omalla kommentillaan.