Seuraavana aamuna postauksen julkaisusta kertoi oman näkemyksensä esineistä ja muista kuvissa esiintyvistä AMP. Kuten tavallista ei hänellä ollut aikomustakaan arvata ”oikein”, vaan Kärpäsen huomioiden mukaan enemmänkin ”viihdyttää” muita arvailijoita ja lukijoita.

Sen arvioiminen, miten hän siinä yleensä ja erityisesti tällä kertaa onnistui, ei kuulu Kärpäsen nimenomaisiin taitoihin, vaan hän jättää arvioinnin toisten tehtäväksi. KHÄ, totta kai oli AMP: n kommentista yhtä mielissään kuin aina ennenkin. Olihan AMP mukana positiivisessa hengessä, ja se oli paljon se näinä niin kovin negatiivisina aikoina (Kärpäsen huom!).

Liekö kehuista innostuneena palasi AMP vielä aiheeseen ottaen nyt esimerkiksi erään tunnetun pohjoisen poliitikon. Siitä taas innostui VRK, joka laajensi aihetta jo politiikkaan yleisesti. KHÄ lateli näytölle AMP: n kyselemät mitat usealla eri tavalla mitattuna. Myös VRK: n ajatuskulku sai häneltä kannatusta.

Mutta sitten alkoi tulla tietämystä oikein tuutin täydeltä. TiHe oli asialla tällä kertaa. Ensin hän kehuskeli KHÄ: n taitoa esittää asiat ja asetella kuvakulmat niin, että suorakädeltä oli vaikea heti sanoa, mitä oikein ajettiin takaa. Ensimmäisessä kuvassa arveli hänkin olevan jotain ruokaa esimerkiksi Saarijärven Paavon emännän katovuonna tekemää leipää, johon Paavo kehotti lisäämään puolet petäjäistä. Toki saattoi esine olla jotain aivan muutakin.

Toisessa kuvassa TiHe oli näkevinään jotain sellaista, jota ainakin Kärpäsen on hyvin vaikea siinä mitenkään nähdä. Mutta sehän onkin vain hyönteinen, jolta tuo näkemisen lahja puuttuu tykkänään, joten mitäpä se tuollaisista hienouksista ymmärtäisi.

Kolmannen kuvan mittaus- ja piirrosvehje tunnistettiin helposti, mutta piikkiesine tuotti TiHe: llekin vaikeuksia. Hän kallistui samoille villanvärjäyslinjoille, joilla VRK jo aiemmin oli hortoillut. Lisää vihjeitä tarvittaisiin nyt, muuten eivät kuvat kunnolla aukeaisi.

Vastineessaan KHÄ aivan hykerteli tyytyväisyydestä ja kehui vuorostaan TiHe: n oivallista hahmotuskykyä, mitä tuli niin ensimmäiseen kuin toiseenkin kuvaan. Kolmaskin oli osittain oikein, mutta piikkiesine kaipasi täydentäviä tietoja.

Pari puheenvuoroa meni sitten KHÄ: n ja TiHe: n pähkäillessä, mikä tuo kuusijalkainen oikein oli, ja millaisella alustalla se oli kuvattu. Hullua hurskaammaksi ei ainakaan Kärpänen tässä vaiheessa asian suhteen tullut. Liekö tarpeenkaan?

Oikeat vastaukset oli ilmeisesti jo annettu, kun VRK palasi ihmettelemään, miksi uuniin paistumaan pantavia leipiä oikein piti tuollaisella härvilällä pistellä. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan hän vastasi itse itselleen. Silloinhan sai ainakin sellaisen vastauksen kuin halusi. Eipä silti, aivan oikeassa VRK oli. Juuri tuon takia leipiä pisteltiin.

Mutta mitä VRK mahtoi tarkoittaa sanoessaan, että ”meidän hellauunilla ei voinut saada kypsyyttä tarpeeksi hapanleipään”? Vaikkei Kärpänen nyt mitään mistään ymmärräkään, niin se pitkän pähkäilyn jälkeen päättelee, että ko. hellanuunia ei saanut lämmitetyksi riittävän kuumaksi hapanleivän paistoa varten. Leipä ei siis kunnolla kypsynyt siellä, vaan jäi raa’aksi.