Jos oli perheen lasten elämä isän vielä eläessä ollut epävarmaa, muuttui se isän kuoleman jälkeen suorastaan helvetiksi. Erityisesti keskimmäinen lapsista, herkkä poika, kantoi huolta ja vastuuta koko perheen elämästä, niin kuin alkoholistiperheissä usein käy.

Äiti saattoi kenellekään mitään ilmoittamatta piiloutua juomaan jonnekin autotallin nurkkaan, josta lapset hänet pitkän etsimisen jälkeen löysivät lähes tajuttomana. He toimittivat äidin tietenkin sairaalaan, mutta kun tämä oli nukkunut humalansa pois, lähetettiin hänet takaisin kotiin lasten vastuulle.

Joskus joku teki lastensuojeluilmoituksen sosiaaliviranomaisille. Asia eteni niin, että sosiaaliväki tuli käymään perheessä, katsoi jääkaappiin, jossa totesi olevan ruokaa, tarkisti rahatilanteen ja poistui paikalta mihinkään muuhun puuttumatta. Kaiken katsottiin olevan hyvin, kun lapsilla oli ruokaa ja rahaa käytettävissään.

Heidän henkisestä turvattomuudestaan ja huolestaan äidin voinnista ei kukaan ollut kiinnostunut. Äitiä taas ei voinut toimittaa hoitoon vastoin hänen omaa tahtoaan. Ja mitäpä terve ihminen hoidolla olisi tehnyt, sillä omasta mielestään äiti oli terve eikä ainakaan alkoholisti.

Pitääkseen yllä vaikutelmaa terveydestään ja kyvystään huolehtia jälkikasvustaan kävi äiti säännöllisesti töissä. Töihin meno tuntui olevan hänelle suorastaan pakkomielle, sillä joinakin aamuina joutuivat lapset estämään krapulaisen, suorastaan humalaisen äitinsä lähdön töihin. Töistä poissaolo kuitattiin selkäkipuna tai jonakin muuna yllättäen iskevänä ja yhtä yllättäen paranevana vaivana.

Työpaikalla varmasti tiedettiin poissaolojen todellinen syy, mutta miksi ei kukaan puuttunut siihen silloin? Lähimmän esimiehen olisi pitänyt ottaa asia esille äidin kanssa ja ohjata hänet hoitoon. Ollessaan puuttumatta siihen syyllistyi hän virkavirheeseen.

Vuodet kuluivat ja lapset varttuivat viinapullon hengen varjossa. Lukuisat olivat ne kerrat, jolloin lapset soittivat jollekin sukulaiselle tai kummitädille pyytääkseen apua äidin etsimisessä tai kuntoon saattamisessa. Voi vain kuvitella lasten hädän, kun äitiä ei löydy mistään, hän ei vastaa puhelimeen tai jos vastaa, niin mongertaa jotain käsittämätöntä vieraasta kaupungista käsin.

Entä miltä mahtaa kasvavasta lapsesta tuntua, kun saa kuulla omalta äidiltään, että tämä juo siksi, kun lapsi on jättänyt tavaransa korjaamatta? Tai miten voi lapsi käsittää, että vieraat lapset ja heistä ja heidän kasvattamisestaan huolehtiminen voi äidille olla tärkeämpää kuin omien lasten hyvinvointi?

Ei sitä voi kukaan, saati lapsi käsittää eikä sitä tarvitsekaan käsittää. Mutta äiti on lapselle aina äiti. Äiti on hänet synnyttänyt ja maailmaan saattanut. Lapsen pitäisi siis olla äidille tärkeä. Ja onko olemassa helpompaa syyllistettävää kuin pieni lapsi? Alkoholisti tietää sen ja käyttää tätä tietoa häikäilemättä hyväkseen...