Niin Soile sitten kirjoitti vaatimuskirjeensä kahtena kappaleena käsin ja postitti toisen niistä Mikolle kirjattuna kirjeenä. Sitten hän jäi odottelemaan Mikon reaktioita. Soile ei ollut antanut Mikolle kovin monta päivää aikaa hoitaa asiaa kuntoon. Tekstiviestejä Mikko sentään suostui Soilelle lähettämään, ja niistä kävi ilmi, että Mikko alkoi hermostua.
 
Sitten muutaman päivän kuluttua näki Soile tiliotteeltaan, että puolet Mikon hänelle lupaamasta ja Soilen nyt vaatimasta rahasummasta oli maksettu hänen tililleen. Mikko yritti siis päästä pälkähästä tällä tavalla. Siihen ei Soile kuitenkaan aikonut suostua, vaan lähetti Mikolle viestin, että loppujenkin rahojen olisi mitä pikimmin kopsahdettava hänen tililleen. Muuten asiaan puuttuisi joku muu.
 
Asiasta on kulunut aikaa jo niin kauan, ettei Soile enää tarkalleen muista, yrittikö Mikko vielä kiemurrella maksusta irti. Jos yritti, pysyi Soile järkähtämättömänä. Tätä rahasummaa ei enää puolitettaisi, kuten oli käynyt asuntorahojen kanssa. Lopulta rahat tilille tulivat, mutta taas oli Mikon muisti huonontunut niin paljon, ettei hän enää muistanut olevansa itse velkaa Soilelle tuon verran. Tiliotteelle oli Mikko lisännyt Soilelle viestin, jossa kerrottiin, että tämä olikin lahjoitus Mikolta, ei suinkaan loppu velkasumma.
 
Se oli Soilelle kuitenkin se ja sama. Hän oli voittanut tämän erän, ja Mikko oli häikäilemättömyydestään huolimatta joutunut taipumaan Soilen edessä. Tästä eteenpäin pelaisi Soilekin tarpeen vaatiessa kovilla. Hän ei antaisi Mikolle enää piiruakaan periksi missään asiassa, jos hänen oli puolustettava omia tai tyttärensä oikeuksia.
 
Nyt oli päästy niin pitkälle, että Soile vaati pääsyä vuokramökeille hakemaan itselleen kuuluvia tavaroita pois. Samalla voisi vierailla tyttären kummitädin luona, kun nyt oli vapaata työstä. Tytärkin innostui lähtemään mukaan. Alun perin oli tarkoitus ja sovittiinkin, että Mikko poimisi tyttären joltain juna-asemalta ja veisi hänet perille.
 
Kuinka ollakaan muuttuivat suunnitelmat yksipuolisesti Mikon muuttamina. Ei hän olisikaan käytettävissä silloin ja silloin. Tytär joutuisi tulemaan nyt jotenkin muuten. Mikäs siinä auttoi! Myöhemmin sama kuvio toistui lukuisia kertoja, kunnes Soile ja tytär lakkasivat kokonaan luottamasta mihinkään Mikon kanssa sovittuun.
 
Tällä kertaa asia muutoksista huolimatta kuitenkin hoitui hyvin, ja Soile ja tytär matkustivat osan matkaa samalla linja-autolla perille. Kummitäti oli linja-autolla vastassa, ja niin alkoi vierailu. Samalla reissulla oli tarkoitus tavata myös Mikko, joka oli käymässä vuokramökeillä. Lauantaina Mikko soitti tyttärelle ja pyysi tätä käymään, koska tunsi olevansa huonovointinen. Tytär voisi samalla tuoda jotakin lääkettä apteekista. Tytär ei kuitenkaan halunnut lähteä yksin, joten niin kaikki kolme, tytär, Soile ja tyttären kummitäti lähtivät käymään mökillä Mikon luona.
 
Perillä heitä odotti yllätys. Mikko oli vuoteessa ja mökissä sisällä oli savun käryä, aivan kuin siellä olisi jotakin palanut. Ja olihan siellä pieni tulipalo ollutkin. Mikko oli aamulla noussut ylös tarkoituksenaan laittaa jotakin aamupalaa. Lieden luona häntä oli yhtäkkiä alkanut pyörryttää ja hän oli kaatunut lattialle. Siitä hän oli sitten raahautunut takaisin vuoteeseen huonoa oloaan potemaan.
 
Seuraavaksi hän oli havahtunut palovaroittimen ääneen. Noustessaan ylös Mikko havaitsi, että hellan päällä ollut talouspaperirulla oli ilmiliekeissä, ja savua puski huoneisiin melko lailla. Mikko sai kuitenkin palonalun sammutettua eikä suurempaa vahinkoa päässyt syntymään. Miettiessään syytä tulipaloon tuli Mikko siihen johtopäätelmään, että oli aamulla kaatuessaan vahingossa jotenkin hipaissut kehollaan lieden säätönappeja, joista yksi oli kääntynyt päälle. Juuri sillä levyllä oli tietenkin sattunut olemaan telineessään talouspaperirulla, joka levyn kuumetessa alkoi hiiltyä ja lopulta palaa.
 
Tällä kertaa selvisi Mikko säikähdyksellä toimivan palovaroittimen ansiosta. Mutta totta kai niin Soile kuin tytärkin säikähtivät tapausta. Eivät he kuitenkaan olleet Mikon, aikuisen miehen vartijoita, joten Mikko jätettiin mökkiinsä ja Soile ja tytär palasivat kyläpaikkaansa. Huomenna mentäisiin kolmisin syömään, niin Mikko lupasi.