perjantai, 2. maaliskuu 2012
Surinaapörinää blogissa ;) n:o 35 2.3.2012
Hetken oli jo näyttänyt siltä, että kommentointi oli mennyt kahden innokkaimman ja näkyvimmän, kuin myös kuuluvimman sananikkarin kilpalaulannaksi. Vain jokunen anonyymi oli välillä pistänyt lusikkansa soppaan, mutta hekin kait ennemminkin hämmentämistarkoituksessa kuin asiaan liittyvien asiallisten kannanottojen julkituomiseksi.
Siksipä ei ollut kärpänen uskoa verkkosilmiään, vaikka ne lähes lautasen kokoiset ovatkin, nähdessään seuraavan kommentin nikin. Kärpänen ei muista, että sitten ilmoisna ikinä olisi ko. kommentoija sen matalaan blogiin pistäytynyt. Tai toki pistäytyä on saattanut, mutta tainnut poistua sieltä yhtä nopeasti kuin on tullutkin sen kummempia jälkiä jättämättä. Mutta tälläpä kertaa oli jälki jäänyt.
Sitä kärpänen kyllä miettii, että jos ei tuon kummoisempaa kommentoitavaa ihmisellä ole, niin sitten saattaisi olla parempi vaieta kokonaan. Vaikka toisen kautta ja nykyisen tietämyksensä valossa voi kärpänen tässäkin asiassa nähdä myös toisenlaisia näkökohtia, kuten niitä asioissa hyvin usein tuppaa olemaan.
Kärpänen muistaa, että vain paria kommenttia aiemmin oli VK maininnut jotakin kommentoinnin siirtymisestä kärpäsen blogiin. Samalla oli vahvana tietona tai tuntemuksena tuotu esiin ajatus, että se ärsytti kärpästä. Ottamatta kantaa asian oikeaan laitaan, sanoo kärpänen, että tämä maininta on tässä yhteydessä kuitenkin tärkeä taustatieto.
Sillä surffaillessaan aina silloin tällöin muillakin sivuilla ja blogeissa on kärpänen ollut huomaavinaan, että VK:lla ja kyseisen kommentin kirjoittajalla synkkaa hyvin yhteen. Kyseessä ei näyttäisi olevan mikään vuosisadan rakkaustarina, ei toki, mutta mainittujen henkilöitten välit ovat lämpimät. He kuuluvat niin sanotusti ikään kuin "samaan leiriin”. Kärpäsen puolueettomien, sivusta seuraavien verkkosilmien arvion mukaan pitää VK kommentoijaa "konstailemattomana, aitona naisena", ja tämä konstailematon hykertelee tietenkin tyytyväisyydestä saadessaan paistatella tässä isä aurinkoisen lähes taivaallisessa valossa. Mikäpä sen suurempi kunnia voisi yksinäiselle naisihmiselle ollakaan? Ei sitten niin mikään! Lukuun ottamatta tietenkin sitä, että silkkisukat ja korkokengät huomataan ja kiitoksella mainitaan (kärpäsen huom!).
VK:n maininta siitä, että kärpänen ärsyyntyi sen blogiin siirtyneestä tyhjänpäiväisestä jaarituksesta, jota eräät myös kommentoinniksi kutsuvat, on hyvinkin saattanut olla konstailemattomalle kimmoke osallistua tuohon samaan, tyhjänpäiväiseen kärpästä ärsyttävään lätinään. Sillä tottahan sen täytyi olla, jos kerran VK niin sanoi! Ja miellyttääkseen VK:aa sekä ärsyttääkseen kärpästä lisää, kuten ilmeisesti nyt kuvitteli tekevänsä, kirjoitti konstailematonkin oman ”näkemyksensä” asioitten tilasta. Myös kommentin ”sisältö” viittasi vahvasti samaan suuntaan. Kiusaa se on pienikin kiusa, sanotaan. Spekulointia, sanoo nyt joku. Niin onkin, mutta ei välttämättä harhaan osunutta, sanoo taas kärpänen.
Konstailematon jatkoi vielä määkimistään itselleen ominaisella murretyylillä. Vaikka kärpänen yleisesti ottaen on sitä mieltä, että murteet ovat yksi kauniin äidinkielemme rikkaus, olisi sen mielestä kuitenkin osattava arvioida, missä niitä voi huoletta käyttää ja missä taas ei. Jos kirjoittaja haluaa tuoda asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi esiin, niin että toisetkin siitä jotain käsittävät, lienee syytä pysytellä kirja- tai yleiskielessä.
Murresana siellä täällä pikkupiristyksenä ei haittaa, mutta jos koko sanottavansa yrittää esittää omalla murteellaan, käy pian niin, että kukaan muu ei siitä sitten mitään ymmärräkään. Joskus se voi olla kirjoittajan tarkoituskin ja hauska tehokeino sinänsä, mutta pitemmän päälle alkaa se helposti ärsyttää muita kuin asiaan vihkiytymättömiä.
Kaiken kaikkiaan konstailemattoman ”tyylikommentti” jäi yksinäiseksi sudeksi tämänkertaiseen kommenttiviidakkoon. Ei siihen kukaan vastannut, ei kysellyt enempää sen perään. Mutta ehkä sitä ei sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Olipahan vain yksi noita ”osallistunpa nyt minäkin tähän asiaan, vaikken yhtään tiedäkään, mitä se koskee” –kommentteja, joiden ei ollut tarkoituskaan enempiä intohimoja herätellä puoleen tahi toiseen.
Kommentoija itse saattoi kuitenkin olla tyytyväinen, että oli osallistunut tärkeään keskusteluun omalla panoksellaan.
Kommentit