Kerron vielä hiukan siitä, mikä iili minut nyt sai aloittamaan postauksen uudemman kerran. Silloin tällöin olen kyllä asiaa tuumaillut, mutta aina on tuntunut yhtä mahdottomalta aloittaa. Järjellistä kirjoitettavaa ei vain yksinkertaisesti ole ollut, tai jos olisi ollutkin, on sen julkituominen tuntunut täysin mahdottomalta toteuttaa. Niinpä en ole päätäni enempää blogikirjoittelun uudelleen aloittamisella vaivannut. Miksi siis nyt?

Kuinka ollakaan, sai tämä uuden vuoden ensimmäinen päivä minut taas ajattelemaan asiaa. Niinhän usein tapahtuu, kun jokin lehti elämässä kääntyy. Päähäni pällähti, että koska viime vuonna elämässäni sattui ja tapahtui niin monenmoisia asioita, miksi en voisi kirjoittaa niitä muistiin niin kauan kuin ne ylipäätään vielä muistan. Mikä olisikaan parempi ajankohta tällaisen inventaarion tekoon kuin vuoden ensimmäinen päivä, jolloin katseensa voi kääntää jo menneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin, kun kaikki tulevat asiat ja tapahtumat ovat vielä jossakin edessä, poissa silmistämme, eivätkä vie huomiotamme.

En toki aio kirjoittaa mitään jälkijättöistä päiväkirjaa. Tuskin siihen edes kykenisin. Muutama huomio kustakin kuukaudesta saa riittää. Ja saattaahan olla, että jotkut kuukaudet ovat vain tulleet ja menneet sen kummallisempia jälkiä jättämättä. Eihän niistä silloin edes oikein voi mitään sanoa, ellei sitten kertoile erikoisista tai vallan tavallisista sääilmiöistä. Sen tehtävän jätän kuitenkin mielelläni ammatti-ihmisille.

Sen verran vielä kerron menneistä vuosista, että reilut kaksi vuotta sitten hain eläkemuorin virkaa ja sain sen. Samaan syssyyn muutin asumaan minulle aivan uudelle ja oudolle paikkakunnalle yli kahdensadan kilometrin päähän entisiltä asuinsijoiltani. Uusiin olosuhteisiin totuttelussa olisi kai niissäkin ollut aineksia jonkinlaisiin jaarituksiin, mutta silloin se ei tuntunut tärkeältä. Sen sijaan viime vuosi oli minulle niin merkittävä, että sen tärkeimmät tapahtumat haluan kirjata muistiin, jos ei muille, niin itselleni vanhuudenpäivien ratoksi.